Graafikko, taidemaalari Ina Collianderin (1905-1985) puupiirrosten näyttely on täynnä enkeleitä, suojelevia, lohduttavia, uskovia, rakastavia ja toivoa antavia. Punainen, sininen, purppura ja maanvärinen enkeli kertoo kukin hahmollaan ja symbolivärillään juuri omaa sanomaansa.
Collianderin enkelit eivät tuomitse. Eivätkä ne ole korkeuksien etäisiä pyhiä hahmoja, vaan kuin meitä arkisia.
Näyttelyn enkelit muistuttavat myös, että juuri nyt on pääsiäisen aika, ylösnousemuksen aika helluntaihin saakka. Niinpä kevään vihreä enkeli Pieni pääsiäisenkeli antaa pääsiäisen lahjan, uutta elämän ja toivon munan. Sen punainen väri viestii rakkaudesta ja siitä, että uuden syntymiseen liittyy myös taistelua ja tuskaa.
Colliander tunnetaankin juuri enkeleistään. Mutta enkelit tulivat hänen taiteeseensa vasta sodan jälkeen. Näyttelyn aloittava Kolme enkeliä, 1945 on taiteilijan ensimmäinen enkeliaiheinen työ. Suomen kiivastahtista, modernistista rakentamistakin suojelevat enkelit teoksessa Jälleenrakentaminen, 1963.
Paria teosta lukuun ottamatta näyttely keskittyykin Collianderin teoksiin vuoden 1945 jälkeen - ja puupiirroksiin, maalausten jäädessä ulkopuolelle. Mutta varhaisimmat, pienet Edla Kuzminitshan luona, 1935 ja Terijoen kahvila, 1933, antavat oivan näytteen venäläisen kansantaiteen ja venäläisranskalaisen Marc Chagallin vaikutuksesta Collianderin taiteeseen.
Ja myöhempien vuosikymmenien teoksissa monen taustalla on München 1930. Siellä nuoreen taiteilijaan vaikuttivat erityisesti Paul Gauguinin, Albert Dürerin, Käthe Kollwitzin ja Edvard Munchin taide.
Näyttelyssä Kollwitzista muistuttavat hellyyden pyöreitä muotoja täynnä olevat lapsikuvat. Munch on läsnä puupiirrosten sahaavissa viivoissakin.
1930-luvun lopulta lähtien Collianderin ja hänen perheensä elämän täytti ortodoksinen usko, sen ikonit, pyhät ja symbolit - kaikki tuttuja jo lapsuuden ja nuoruuden Pietarista ja Kannakselta. Ehkä juuri siksi taiteilijan uskossa sekä pyhien ja enkelien kuvissa ei ole mitään kaukaista ja ulkokohtaista. Usko solahtaa arjen joka tilanteeseen.
Aatami ja Eeva, 1951 ja Soittava nuorukainen, 1945, nämä muun muassa, menevät uskon kuvien juurille, katakombien maalauksiin ja meidän kirkkotaiteemme varhaisimpiin seinämaalauksiin.
Daphe,1947 ja Koivu,1945 menevät vielä syvemmälle ihmiskunnan uskoon. Näiden puupiirrosten animismissa ihminen ja luonto ovat yhtä.
Välimeren maiden kulttuurin innoittamana Colliander liittää taitavasti puupiirroksiinsa vaikutelmia vanhasta kreikkalaisesta ja roomalaisesta taiteesta. Myös renessanssin Botticellin kevät- ja sulotaraiheet ovat olleet innoittajia.
Colliander oli kuitenkin myös suomalaisen taiteen aktiivinen modernisti. Puupiirros ja kubistinen konstruktivismi ovatkin kuin luodut säestämään toisiaan.
Collianderin töissä ylöspäin kurottautuvat rakenteet luovat niihin toivon ja optimistisuuden. Pehmeälinjaisempaa, Jean Arp -vaikutteista modernismia edustaa näyttelyssä mainio puupiirros Teinityttö, 1957. Vain äiti voi näin osuvasti ilmentää murrosikäisen känkkäränkkää.
Ina Colliander on - Ellen Thesleffin ohella - suomalaisen väripuupiirrostaiteen uranuurtaja. Ja näyttely osoittaa miten paljon myöhemmät graafikkomme, esimerkiksi Outi Heiskanen ja Inari Krohn ovat saaneet vaikutteita Collianderilta.