Sähkön hinta liikkuu nykyisin kahteen suuntaan markkinatilanteen mukaan, selittelivät sähkön myyntiyhtiöiden edustajat ääni vakuuttavan tärkeänä parin vuoden ajan, aina viime syystalveen saakka. Pörssihintojen kerrottiin näkyvän sähkölaskuissa. Niin ne todella näkyivät, silloin. Kuluttajahintoja kohauteltiin tuon tuostakin, ja roimasti. Vuoden 2003 tammi-elokuun keskihinta kuluttajille oli kaksinkertainen edellisvuoteen verrattuna.
Laskujen loppusummissa oli nieleskelemistä. Vaikka olihan korotuksiin silloin kiistattomat syynsä. Vuoden 2003 lopulla vesivarastojen vaje Pohjolassa oli surkea. Ne saattoi määrittää puolityhjiksi. Täyttöasteeksi mitattiin tylyt 54,7 prosenttia.
Vaan kuinkas on nyt? Taloussanomat kertoi 4.1.2005 vesitilanteen olevan Pohjolassa poikkeuksellisen hyvä. Sähköpörssi NordPoolin tilastojen mukaan vesialtaat ovat 70,1-prosenttisesti täynnä. Se on selvästi enemmän kuin vuosien 1990-1999 keskitaso, joka oli 69,1 prosenttia.
Jo viime kesänä suomalaiset hämmästelivät, miksi sateinen kesä ei näy sähkön hinnan halpenemisena. Silloin energiajätti Fortumin toimitusjohtaja ja kumppanit valistivat meitä asiaa vajavaisesti ymmärtäviä, että on satanut aivan väärin. Olisi pitänyt sataa Norjassa, ei Suomessa. Kaipa suomalaiset sähköyhtiöiden johtajat tiesivät paremmin kuin Norjan Meteorologinen instituutti. Sen mukaan maassa satoi viime kesä-elokuussa 111 prosenttia normaalitasoon verrattuna.
Norjan vesivarastot ovatkin Pohjolan tärkeimmät. Niihin mahtuu sähköenergiassa mitaten voimaa kolme kertaa enemmän kuin Ruotsin altaisiin ja peräti 20 kertaa enemmän kuin Suomen vesivarastoihin. Nyt sattuu vain olemaan niin, että vesivarastot ovat täysimmillään Suomen ohella juuri Norjassa. Lisäksi ne vettyvät yhä, kun talvi on lauha ja sateinen. Ruotsin altaissa on yhä vajausta.
Viime kesän puheiden jälkeen Fortumissa ja Vattenfallissa on tosin ryhdytty myös tekoihin. Kumpikin alensi hintojaan hieman, mutta viiveellä. Vattenfall ilmoitti viime lokakuussa laskevansa sähkösopimusten hintoja vuodenvaihteessa 6,4 prosentilla. Fortum pani vähän paremmaksi. Se määritti alennusprosenttinsa kahdeksaksi. Tosin Fortumin lupaama muutos astuu voimaan vasta helmikuussa.
Onhan tuo jotakin. Mutta ei aiemmin määrääviksi kerrottuihin pörssihintojen liikkeisiin nähden paljon mitään. Joulukuussa spot-hinnat olivat pohjoismaisessa sähköpörssissä 20 prosenttia alemmat kuin vuotta aiemmin. Kuivan ja hyisen kylmän joulukuun 2002 tasoon verrattuna pörssisähkö maksaa tällä haavaa vain kolmasosan.
Jotkut vetävät nyt välistä raa´asti. Sähköyhtiöiden tuottavuus kasvaa yhtä kohisten kuin vesivarastotkin. Ja kaikkea hauskaa keksitään, että aleneva tukkusähkön hinta ulottuisi mahdollisimman vähän kuluttajille saakka.
Jakeluyhtiöiden varmin keino vakaan ja riskittömän tuoton ylläpitämiseksi on ollut periä rapsakkaa ylihintaa siirtomaksuina. Samalla ehkäistiin tehokkaasti hintakilpailua. Siirtohinnat nappaavat noin kolmanneksen kuluttajan sähkölaskun loppusummasta.
Joulun alla hyväksytty uusi sähkömarkkinalaki rajoittaa sitä rahastusta. Niinpä muun muassa Oulun Energia laskee siirtohintojaan ensi maaliskuun alussa kymmenisen prosenttia. Samansuuntainen ratkaisu on tehty tai tehdään monessa muussa jakeluyhtiössä. Se lisää asiakkaiden mahdollisuutta kilpailuttaa sähkön myyjiä.
Hyvä niin. Pitkän ja pimeän talven maassa sähkö on erityisen merkittävä hyödyke. Sen hinta ei ole yhdentekevä kenellekään meistä. Sähköyhtiöiden taseita on jo riittävästi pistetty pakkotalkoilla kuntoon. Kuluttajienkin on aika hyötyä pörssisähkön halpenemisesta. Sähköyhtiöiden johtajien vakuutteluista on tähän mennessä toteutunut vain osa, se yksityisille asiakkaille karvaampi puoli.