Laajan Terveys 2000 -tutkimuksen kertoma tieto suomalaisten mielenterveydestä oli yllätys. Mielenterveyshäiriöt eivät kansanterveyslaitoksen mukaan ole lisääntyneen 20 vuodessa lainkaan. Tutkimustulos ei vastaa lainkaan kuvaa, joka on vallinnut julkisen keskustelun perusteella. Yleinen käsitys on ollut, että mielenterveysongelmat lisääntyvät jatkuvasti.
Virheellinen käsitys on lähtenyt liikkeelle todennäköisesti siitä, että mielenterveysongelmista on alettu keskustella avoimemmin. Henkisiä vaikeuksia ei enää häpeillä siinä määrin kuin aiemmin. Myös masennuslääkkeiden myynnin kasvu on antanut aiheen olettaa, että ongelmat olisivat kasvaneet.
On pelkästään positiivista, että mielenterveysongelmista voidaan nyt puhua avoimemmin kuin ennen. Vaikeuksien tunnustaminen ja tunnistaminen helpottaa auttamaan ongelmissa olevaa ihmistä ja parantaa mahdollisuuksia puuttua myös vaikeuksien taustoihin.
Synkkää, mutta erheellistä ennakkokuvaa vasten tutkimuksen päätulosta voi pitää myönteisenä. Toisaalta voi kysyä sitä, mistä tutkimuksen tekijätkin muistuttivat: Miksi mielenterveyshäiriöt eivät ole vähentyneet, kun kansan yleinen terveydentila on kohentunut?
Huolestuttavinta tutkimuksessa on se, miten huonosti mielenterveysongelmista kärsivät selviävät työelämässä. Mielenterveyden häiriöt ovat työkyvyttömyyseläkkeen syy noin 40 prosentissa tapauksista - edes tuki- ja liikuntaelinten vaivat eivät nouse yhtä merkittäväksi syyksi.
Työelämässä asetetaan entistä kovempia vaatimuksia työntekijälle. Vaaditaan laaja-alaisempaa osaamista, esimerkiksi yhä enemmän kieli- ja tietotekniikkataitoja sekä joustoa muuttuvissa tilanteissa. Tätä kehitystä ei voida kääntää taaksepäin. Siksi työssä jaksamista on tuettava entistä pontevammin. Se on parempi ratkaisu sekä työntekijän itsensä, työnantajan että kansantalouden kannalta.
Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre huomautti keskiviikon Kalevassa, että masennuksen takia myönnetyltä sairaslomalta pitäisi voida palata töihin samalla tavalla kuin fyysisistä syistä annetulta. Toivomuksen voi kohdistaa sekä työnantajiin että työntekijöihin. Työhön palaavalle pitää tarpeen vaatiessa tarjota pehmeä lasku.
Tehokkainta silti on, että henkisen jaksamisen ongelmiin puututaan heti kun niitä alkaa ilmaantua. Julkinen valta voi tehdä oman osansa muun muassa rahoittamalla varhaiskuntoutusta. Työyhteisössä ja ongelmaisen lähipiirissä taas vaaditaan psykologista silmää ja joustokykyä.
paakirjoitus@kaleva.fi