Rakennusmestari Seppo Frantilla Tornion kaupungin tilapalveluista on tukeva näppituntuma siitä, miten hirsitalo käyttäytyy ja minkälaisia yllätyksiä sen remontoiminen pitää sisällään. Frantti on ollut vastaavana mestarina lähes jokaisessa kaupungin rakennushistoriallisesti arvokkaan talon korjaamisurakassa viimeisten 15 vuoden aikana.
"Jotainhan meillä rakentajilla on väistämättä jäänyt niistä puseroon", Frantti huomauttaa.
Hirsirakennusten kanssa värkkääminen vaatii omat niksinsä ja oman ammattitaitonsa. Vanhan entraaminen uuteen kuosiin aiempia rakentajia kunnioittaen muuttaa jopa asenteita ja ajatuksia. On sitä ennenkin osattu.
"Alkuvaiheessa suhtauduin huomattavasti kriittisemmin suojelurakentamiseen. Nyt se tuntuu jo paljon luonnollisemmalta. Kaikkea ei voi mitata rahalla."
Torniossa on uponnut miljoonia suojelurakennusten entisöintiin. Urakka alkoi 1988 Åströmin kartanon kolmesta rakennuksesta. Sen jälkeen on ollut muun muassa Avelan talo, Raatihuoneen sivurakennus, Aspio, Viippola, Nymanin talo ja Granroth. Useimmat Keskikadun, vanhan historiallisen keskustan, komeita pytinkejä.
Nyt on kuitenkin alkanut häämöttää remonttisarjan loppu. Parhaillaan peruskorjataan Säipän taloa, joka valmistuu ensi kesänä. Säippä on ensimmäinen, jonka urakoi ulkopuolinen. Aikaisemmin kaupunki on tehnyt työt itse suunnittelusta lähtien. Frantti on Säipän urakan valvoja.
Säippä annettiin ulkopuolisille siksi, että kaupungin oma rakennusporukka on kuihtunut niin pieneksi, ettei se enää riittänyt sen toteuttamiseen. Keskimäärin historiarakennusten remontit ovat työllistäneet puolenkymmentä miestä.
Jokunen vielä jäljellä
Kaupungin keskustassa on kiinteistöpäällikkö Tuija Ahrikkalan mukaan vielä kaksi todennäköistä korjaamista odottavaa kohdetta, nimittäin Raatihuone ja Porthanin koulu. Näiden lisäksi on vielä jokunen pienempi talo keskustan ulkopuolella.
"Raatihuone ja Porthanin koulun ovat vuorossa sitten, kun valtio ja kaupunki suovat rahat", Ahrikkala sanoo.
Ilman ulkopuolista rahaa remonttien tekeminen olisi Frantin mukaan ollut yleensäkin vaikeaa.
Toista vuotta tyhjänä olleelle Porthanin koululle mietitään tulevia käyttäjiä. Työsuojelupiirin lausunto pani ovet säppiin, vaikka kuntoarvion perusteella talo on paremmassa kunnossa kuin odotettiin.
"Raatihuoneen kanssa ei ole kiire, sillä se ei ole kovin huonossa kunnossa", Ahrikkala kertoo.
Säipän talo olisi taas ilman remonttia mennyt koko ajan huonompaan suuntaan. Nyt sitä korjataan 885 000 euron kustannusarviolla, noin 45 prosenttia kuluista maksavat valtio ja Euroopan unioni.
1800-luvun puolivälin jälkeen rakennettua taloa on korjailtu 1900-luvun vaihteessa. Viimeisin iso remontti siihen tehtiin 1954, jolloin omistaja rakensi siihen kellaritilat ja keskuslämmityksen sekä huoneita yläkertaan. Myös välipohjan lattioita pudotettiin. Vanhojen talojen historiaan liittyy useimmiten myöhempien aikojen peukalointi ja muutokset.
Kaupunki osti rakennuksen kolmisen kymmentä vuotta sitten ja nyt sitä ollaan entisöimässä Tornion vuokrataloyhtiön toimistotiloiksi.
Vanhaa hirttä tilalle
Säipän talo on tuonut tähän mennessä eniten lisätöitä alkuperäisiin arvioihin verrattuna; piileviä lahovikoja löytyi lähtökohtaoletuksia huomattavasti enemmän. Vesikatto menee kokonaan uusiksi, myös osa välipohjista.
Lisätyöt tietävät lisäkuluja. "Vanhojen rakennusten remonteissa pitää olla melkein fakiiri, jos saa kustannusarvion pitämään. Ja silloinkin kustannuksiin on laskettava huimat yllätysvarat", Frantti tietää.
Torniossakin jokainen kohde Viippolaa lukuunottamatta on mennyt yli lasketun raharaamin. Viippolaan tehtiin perusteellinen remontti, mutta kohteena se oli aika pieni, eikä sen sisuksiin istutettu uutta tekniikkaa.
Normit ja määräykset täyttävä moderni tekniikka ja vanhan rakennustavan sovittaminen toisiinsa ovat korjausrakentajien kiperimpiä pulmia. Näitä on myös jouduttu ratkomaan lähes kaikissa Tornion suojelukohteissa, sillä käytännössä kaikki rakennukset on peruskorjattu nykykäyttöön.
Frantin mukaan homma on onnistunut hyvin ja yhteistyö Museoviraston kanssa on sujunut mallikkaasti.
"Tavoitteena on, että puretaan ja särjetään niin vähän kuin mahdollista ja säästetään mahdollisimman paljon tuleville sukupolville. Hyvä suunnittelu ja perustutkimus ovat onnistumisen edellytyksiä."
Frantin mukaan esimerkiksi hirsistä joudutaan uusimaan keskimäärin kymmenkunta prosenttia. Kaikki lahonneet hirret on korvattu vanhoilla hirsillä. Säipän taloon löytyi yksityisten varastoista hirttä 1800-luvun puolivälistä.
Yllätysmomentit ovat hirsitaloremonteissa tuttuja juttuja. Laho kun voi piillä vaikka hirsien sisällä, kuten Säipän talossa. "Mutta yllätyksiin tottuu, ja silloinhan ne eivät enää yllätyksiä edes olekaan."