Päiväperhosten määrät kasvoivat valtakunnallisessa päiväperhosseurannassa viime kesänä jo viidentenä vuotena peräkkäin. Perhosia ilmoitettiin enemmän kuin kertaakaan aikaisemmin seurannan 12-vuotisen historian aikana, kaikkiaan 270 500.
Uusi vuosiennätys ylittää huomattavasti seurannan keskiarvon 170 600 yksilöä.
Seurannassa todettiin 39 yksilöä perhosten havainnoimiseen käytettyä päivää kohti. Luku on täsmälleen sama kuin vuonna 2001, mutta selvästi suurempi kuin edellisen kymmenvuotiskauden (1992-2001) keskiarvo (31).
Vuonna 1991 käynnistynyt valtakunnallinen päiväperhosseuranta tutkii Suomen päiväperhosten levinneisyyttä ja runsautta sekä näissä tapahtuvia muutoksia.
Seurannasta vastaa Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti yhteistyössä Suomen Perhostutkijain Seuran kanssa. Vuoden 2002 seurantaan antoi tietoja 195 henkilöä.
Neitoperhonen runsastuu
Menneen kesän positiivisin yllättäjä oli neitoperhonen, jonka kannat ovat kuusinkertaistuneet kolmen viime vuoden aikana.
Kannat vahvistuivat neitoperhosen lisäksi erityisesti nokkosperhosella, karttaperhosella, piippopaksupäällä ja idänniittyperhosella.
Harvinaisemmista lajeista haapaperhonen, helmihopeatäplä ja häiveperhonen olivat normaalia runsaampia.
Kesän runsaslukuisin päiväperhonen oli niukasti tesmaperhonen, jota havaittiin 31 819 yksilöä. Lanttuperhosia löytyi seurannassa 31 088 kappaletta. Pitkäaikaistilastossa lanttuperhonen säilytti kuitenkin edelleen asemansa Suomen runsaimpana päiväperhoslajina: sitä on seurannan 12-vuotisessa historiassa ilmoitettu ainoana lajina yli 200 000 yksilöä.
Kesän 2002 kolmanneksi runsain laji oli nokkosperhonen (runsaat 27 000 yksilöä), joka näyttää jättäneen monta vuotta kestäneen heikon esiintymisen kauden taakseen.
Tavallista vähälukuisempia olivat suokirjosiipi, täpläpapurikko, rämekylmänperhonen sekä edellisvuoden tavoin lähes kaikki sinisiivet. Vaikka edelliseen kesään verrattuna kannat vahvistuivat kuudella lajilla kymmenestä, oli yli puolet lajeista edelleen keskimääräistä vähälukuisempia.
Aluevaltauksia ja vaeltajia
Kesän mittaan havaittiin myös viitteitä päiväperhosten levinneisyysalueiden laajentumisesta. Lauhahiipijä, niittysinisiipi ja angervohopeatäplä tavattiin todennäköisesti ensimmäistä kertaa Koillismaalta.
Haapaperhonen ja keisarinviitta ovat puolestaan levinneet jo Perämeren pohjukkaan saakka.
Vuosittain Suomeen vaeltavista päiväperhosista runsaslukuisin oli naurisperhonen 4 120 yksilön voimalla. Amiraalin, kaaliperhosen ja ohdakeperhosen määrät olivat keskitasoa, 1 000-1 500 yksilöä lajia kohti.
Harvinaisemmista vaeltajista ilmoitettiin vaaleakelta-, sinappi-, etelänkelta-, kirsikka- ja isonokkosperhonen sekä ensimmäisen kerran seurannassa tavattu pikkuhäiveperhonen.