Guns N´ Roses Helsingissä Hartwall Areenalla 5.7.2006.
Olin 17-vuotias vuonna 1988 kun Welcome To The Junglen kitarariffi räjäytti tajuntani. Tämän bändin levy täytyi saada!
Kliinisten duranduraneitten jälkeen bändin raaka soundi kuulosti tuoreelta ja maailma otti avosylin Gunnareitten romantisoidun rock´n´roll-dekadenssin vastaan. Osuvasti nimetty Appetite for Destruction onkin 20 miljoonalla kopiollaan kaikkien aikojen myydyin debyyttialbumi.
Takakannen kuva vahvisti, että nämä miehet elivät kuten saarnasivat. Los Angelesin takkutukat tarjoilivat maailmalle Aerosmithin, Rolling Stonesin ja New York Dollsin - rockin ja punkin - keitosta tuorein maustein. Levy esitteli toinen toistaan iskevämpiä kitarariffejä ja mieleen jääviä kertosäkeitä. Paradise Cityn rallatukselta ei välttynyt kukaan. Sitä huudattivat niin jupit Bemareissaan kuin teinit mankoissaan.
Kaikki tämä palasi mieleeni kun Welcome to the Jungle potkaisi keikan käyntiin. Yleisö oli myyty, kun Axl Rose huusi biisin puolessa välissä täsmälleen kuten levyllä: "You know where you are? You´re in the jungle, baby. You´re gonna die."
Perään Axl heitti taustabändinsä virheettömällä avustuksella It´s So Easyn ja Mr. Brownstonen - samaisen levyn hittejä nekin. Sitä seurasi Paul McCartneyn & Wingsin Live and Let Die Gunnareitten unohtumattomana sovituksena.
Illan kulku oli selvä: kyse oli nostalgiatripistä. Kappaleet soitettiin piirulleen alkuperäisessä muodossa. Illan kolme kitaristia olivat opetelleet Slashin soolot jokaista nyanssia myöten ja Axl lauloi kuten silloin ennen - kovaa ja korkealta.
Nine Inch Nailsin myötä maineeseen noussut Robin Finck villitsi yleisön tulkitsemalla Sibeliuksen Finlandiaa ensimmäisessä lukuisista kitarasooloista. Kyse ei ollut suomalaisyleisön kosiskelusta, vaan rockkikkailun ja -kukkoilun suvereenisti hallitseva kitaristi on soittanut kappaletta jo keikoilla ympäri Eurooppaa.
Yhtään huonommaksi ei jäänyt toinen pitkän linjan rokkari, kitaristi Richard Fortus. Sen sijaan uuden kitaristin, Ron Thallin, akrobaattinen kikkailu oli päälle liimatun kuuloista. Hänen paikkaa bändissä on vaikea ymmärtää.
Syntyi vaikutelma Rosen johtamasta Guns N´ Roses -musikaalista sirkustemppunumeroineen.
Axl Rose on kuin kiukutteleva pikkupoika, joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Potkittuaan pois muut alkuperäisjäsenet on Rose uppoutunut mielenvikaisella tarmollaan uuden Chinese Democracy -levyn tekemiseen. Siihen hän on käyttänyt jo 12 vuotta ja 13 miljoonaa dollaria. Julkaisua on luvattu jälleen ensi syksyksi.
Vanhojen hittien rinnalla kuullut maistiaiset uudelta levyltä eivät luvanneet ihmeitä. Madagascar oli letkeydessään kelpo kappale, eikä The Blues kuulostanut yhtään hullummalta, mutta jotain jäi puuttumaan. Led Zeppelinin mieleen tuova, monumentaalinen Better, antoi jo lupauksia paremmasta.
Nähtäväksi jää löytyykö levyltä hittipotentiaalia. Nyt kuulluista kappaleista ei tarttumapintaa löytynyt. Encorena kuultu Paradise City -hymni sen selkeästi osoitti.
Hanoi Rocks sai hatunnoston Dizzy Reedin tulkitessa flyygelisoolossaan yhtyeen Don´t You Ever Leave Me -kappaletta. Lavalla Andya ja Mikea ei kuitenkaan nähty.