Juuri ohitettu Ruisrock soi 33. kerran. Kolmella lavalla soitti pääosin kotimaisia nimiesiintyjiä. Ketään ei näyttänyt häiritsevän, että useimmat yhtyeet olivat vuoden mittaan jo esiintyneet Turussa.
Ohjelmavastaava Juhani Merimaan yllätyksetön kattaus toimi: lippuja meni niin, että Ruisrock soi myös ensi kesänä.
Promoottorina Merimaa on erityisasemassa, vetäähän hän maan ykkösklubin Helsingin Tavastian ohella Vantaan Ankkarockia (3.-4.8.), jonka 23 tulevasta esiintyjästä 18 soitti muuten myös Ruisrockissa.
Ja menoksi
Eppu Normaali veti paikalle noin 25 000 rokkaajaa ja sateisena sunnuntainakin savikoksi paikoin poljettuun kansanpuistoon myytiin noin 20 000 lippua.
Toista kertaa Ruisrockin järjestänyt Vantaan festivaalit Oy oli ottanut oppia viime vuoden virheistä. Juhlijoiden janoa tyydytettiin laajennetuilla anniskelualueilla. Silti jonot kiemursivat pitkinä lauantai-iltana.
Vessojen vähyys taas näkyi joka puolella oloaan vesakoihin helpottavilla rokkaajilla.
Pahiten tökki liikenne. Sunnuntain vastaisena yönä Eppujen lopetettua väkimassa pakkautui bussi- ja taksijonoihin, joissa kyytiä sai odottaa kaksikin tuntia.
Tunteiden kuumetessa väki kaatoi matkahaluiset busseista erottavan aidan ja hyökyi tielle. Rytinässä yksi keski-ikäinen mies jäi bussin alle. Vammat eivät olleet kriittisiä.
Glamrockyhtye Turun Romantiikka aloitti festivaalin ironisesti Organ-lainalla Kärpästen juhlat - onhan viikonlopun jälkeen alueella yltäkylläiset rääppiäiset luonnon jätepartioille.
Jon Spencer Blues Explosion oli skandinaaviviihdyttäjien ohella miellyttävä poikkeus korkean kotimaisuusasteen esiintyjälistalla. Amerikkalainen, meilläkin kulttisuosiota nauttiva psykobluestrio sai kuitenkin tyytyä niukkaan yleisöön Ruissalossa, vaikka juurimusiikkien fuusiosta kumpuava jyystö käänsi hanikat kaakkoon jo kättelyssä.
Ismo Alanko soitti viimeisen keikan nykykokoonpanolla. Tulevalla levyllä Teho Majamäen lyömät ja Kimmo Pohjosen haitari korvataan kitaroilla. Hyväntuulinen esitys oli hieno jäähyväinen Hassisen Kone ja Sielun Veljet -klassikoineen.
Don Huonot sen sijaan tekee paluuta tauolta. Energinen keikka nosti odotuksia elokuussa julkaistavan albumin suhteen.
Eppu Normaali kruunasi tähtirikkaan päivän karaokella, kun rannan täyttävä yleisö lauloi hitin toisen perään mukana. Uusi musiikkikin polttelee - ennen keikkaa Pantse Syrjä luonnehti nykyistä työilmapiiriä hyvin kannustavaksi.
Anssi Kelan Bemarit ja Millat vetivät kohtalaisesti kuulijoita sateiseen saareen.
Kelistä huolimatta tunnelma pysyi korkealla. Kapteeni Ä-nin keinuva reggae-hiphop ja oivaltavat, osin improvisoidut riimit olivat päivän valopilkkuja.
Ruotsalaisyhtyeistä Bo Kaspers Orkester soitti verevän groove-setin, Weeping Willows vetosi patetiallaan ja suurieleisesti rokannut Kent tyhjensi pankin jo alkusetistä Kärleken väntar -hitillä.
Hienon työnäytteen antoi myös Suomessa debytoinut tanskalainen Swan Lee, jonka maalaileva, 90-luvun triphopista muistuttava ilmaisu huipentui säväyttävän solistin Pernille Rosendahlin äänenkäyttöön.
Kehäketuista Yö kolisteli kovaa kaappien luurankoja, -Pistepirkko makusteli elektron ja omien juurien ronkseilla ja Tuomari Nurmio & Korkein Oikeus uudisti Suomi-rockia yltiöpäisesti minimalistisempaan suuntaan.
Festivaalin päättänyt Hanoi Rocks toi säihkettä pilviseen iltaan. Andy McCoy näytti sotisovassaan uupuneelta mutta Mike Monroe kahkosi lauteilla kahden edestä.
Uusi materiaali á la People Like Me oli livenä samaa pataa Tragedyn ja Up Around The Bendin kanssa. Kansan hurmioituneesta liikehdinnästä päätellen syksyllä valmistuvalle levylle on vastaanottavaiset markkinat.