Eduskunnassa on päästy jakamaan johtopaikkoja vaalituloksen mukaisesti.
Paikkajako on raadollista puuhaa, jossa suurimmat vievät parhaat päältä. Muut saavat tyytyä kokonsa mukaisiin jakojäännöksiin.
Valiokuntapuheenjohtajuudet ovat ministerisalkkujen ja puhemiespaikkojen jälkeen himoituimpia posteja. Eduskuntatyön tärkein osuus tapahtuu valiokunnissa, joissa lakiesitysten tärkeisiinkin yksityiskohtiin voi joskus onnistua lyömään puumerkkinsä.
Ainakin sosiaalidemokraattien ja perussuomalaisten ottamia valiokuntapuheenjohtajuuksia voi pitää yllättävinä. SDP:n ykkösvalinta oli perustuslakivaliokunta. Tärkein valintaperuste lienee se, että puolue pääsee näin vahtimaan avainpaikalta presidentin valtaoikeuksia.
Perussuomalaiset halusivat ja saivat ulkoasiain- ja puolustusvaliokunnan johtopaikan. Tuplavalinta on yllättävä, koska valiokuntien tehtävät ovat melko lähellä toisiaan.
Esimerkiksi maahanmuuttoasioita käsittelevän hallintovaliokunnan valinta oli sen sijaan odotettu.
Olisi voinut myös luulla, että koska muutenkin EU-kriittiset perussuomalaiset ovat pitäneet ääntä euromaiden tukipaketeista, niiden kannalta keskeinen suuri valiokunta olisi ollut puolueen ykkösvalinta.
Eduskunta päättää velka- ja takuujärjestelyistä EU-maista vain Suomessa. Suurella valiokunnalla on avainrooli niiden samaten kuin kaikkien muidenkin EU-asioiden käsittelyssä.
Oma lukunsa on perussuomalaisten ja keskustan vääntö toisen varapuhemiehen paikasta. Suurimman oppositiopuolueen edustaja on yleensä ollut puhemiehistössä, mutta keskusta putosi nyt neljänneksi suurimmaksi. Jos perussuomalaiset ei halua antaa periksi, keskustalla ei ole nokan koputtamista.