Ystävän tai tuttavan kertoma monimutkainenkin elämäntarina saattaa olla kokonaan keksitty. Syitä valehteluun on monia, ja osa valehtelijoista uskoo itsekin omat tarinansa.
Valehteluun perehtynyt psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri, dosentti Hannu Lauerma kertoo, että omasta elämästä valehteleminen on ikivanha ja tunnettu ilmiö. Toisilla valheiden verkko on laaja, toisille riittää pienimuotoisempi sepittäminen.
– On tietysti hyvin vaikeaa tutkia, kuinka yleistä se on, mutta oma karkea veikkaukseni on, että suunnilleen jokainen kohtalaisen vilkasta sosiaalista elämää viettävä suomalainen kohtaa joskus tällaisen henkilön – usein tietämättään.
Masennusta voi torjua valheilla
Valehtelijoita on monenlaisia. Lauerma kertoo, että jotkut tavoittelevat valheillaan itselleen aineellista hyötyä tai parempaa asemaa. Toisille taas mielikuvituselämän eläminen on ihan itsessään palkitsevaa.
– Joillekin ihmisille valehtelu on keino pitää poissa voimakas mitättömyyden, masennuksen ja alakulon olotila.
Joskus valehtelu johtuu vakavasta mielisairaudesta, joka saa ihmisen uskomaan omiin kuvitelmiinsa.
– Yleensä tästä ei kuitenkaan ole kysymys. On olemassa paljon satuilijoita, jotka tietävät kyllä realiteetit, mutta haluavat elää kaapatussa maailmassa, sillä se on heille tyydyttävää, Lauerma toteaa.
– Huomion saaminen on sangen usein keskeinen motiivi. Jotkut hakevat myös myötätuntoa esimerkiksi kertomalla työpaikalla olemattomasta sairaudesta.
Valehtelusta voi jopa tulla pakonomaista. Tällöin keksitystä maailmasta luopuminen tuottaa suurta tuskaa.
Netissä on helppo huijata
Vaikka valhe-elämää on eletty jo kauan ennen nettiaikaa, Lauerma uskoo verkon tehneen valehtelusta aiempaa yleisempää. Nettiin on helppo luoda keksittyjä hahmoja, mikä houkuttelee kokeilemaan ainakin pientä huijaamista.
Myös psykologi Jan-Henry Stenberg arvelee, että verkkomaailma voi innostaa valehtelukokeiluihin. Huomionkipeän valehtelijan hän uskoo saavan erityistä tyydytystä siitä, että netissä valheilla voi herättää laajan ihmisjoukon kiinnostuksen.
Stenberg pohtii myös, että vakavasti mielisairaan, valheisiinsa uskovan ihmisen harhakuvitelmia saattaa vahvistaa entisestään se, että hän näkee keksimänsä asiat julkaistuna verkossa.
Hyötyä tavoitteleva huijari puolestaan voi käyttää nettiä hyväkseen.
– Uhreja on ilman muuta helpompi löytää netin kautta, ja nettiin luotu identiteetti voi auttaa huijauksessa.
Valehteluun voi saada apua
Jos valehtelija haluaa muuttaa elämänsä suuntaa, häntä voidaan yleensä auttaa esimerkiksi psykoterapialla. Ensimmäiseksi täytyy kuitenkin selvittää, mistä valehtelu johtuu.
Lauerma kertoo, että mielenterveyden ammattilaisilla on tehokkaita hoitokeinoja esimerkiksi psykoosiin tai maniaan, jotka joskus saavat ihmisen valehtelemaan. Masennuslääkitys voi auttaa sellaista valehtelijaa, joka torjuu sepitteillä pahaa oloaan.
Stenberg toteaa, että esimerkiksi huomionkipeän teinin valheet ovat vähäisempi ongelma kuin aikuisen. Hän korostaa silti, että läheisten on aina syytä puuttua valehteluun. Teinin kanssa kannattaa keskustella tämän huolista ja miettiä yhdessä rakentavampia keinoja saada huomiota.
– Valehtelu voi olla yritys välttää paljastamasta omia kipeitä asioita. Joku voi kokea, että sympatiaa saa valheiden kautta helpommalla kuin kertomalla omasta yksinäisyydestä.