Onhan se kieltämättä omituista, että merikaupunki Oulussa on ostettava lippu päästäkseen katsomaan laivaa. Edes rannasta.
Ja tämä ei tarkoita sitä, etteikö olisi hienoa, että katsomisen mahdollisuus yleensä järjestyy. Ja hienoa on sekin, että olosuhteista huolimatta on nähty vaivaa ja houkuteltu maailman toiseksi suurin purjealus oululaisten ihasteltavaksi.
Parkki Kruzenshtern saapuu Ouluun ensi perjantaina ja sitä vastaanottaa kuulemma komea yli sadan paikallisen veneen saattue.
Sitten se meneekin Oritkariin ja on nähtävissä vain heille, joilla on lippu ja siihen sisältyvä bussikuljetus tarkoin vartioidulle satama-alueelle.
Viime viikolla kaupungissa pyörähti vuosikymmeniin ensimmäinen risteilyalus. Siitä tavallinen kaupunkilainen ei nähnyt perälautaakaan -- jos siinä nyt edes sellaista oli -- ellei hankkiutunut itse vesille.
Risteilyalus on huomattavasti arkisempi kuin komea purjealus, mutta kyllä se silti mukavan säväyksen, etten sanoisi tuulahduksen merimaisemaan antaa.
Risteilijää varten ei tietenkään olisi kannattanut järjestää mitään lippu- ja bussiruljanssia, mutta olisihan sekin ihmisten ilmoilla ollut hauska ja kesäinen näky.
Toppilansalmesta saisi suhteellisen näppärästi matkustajasataman, jonne risteilijät ja Kruzenshternin kaltaiset hienot purjealukset voisivat rantautua. Sitä pitäisi vain hieman ruopata.
Viime keväänä laiturien kunnostus päätettiin toteuttaa niin, että isojenkin alusten vierailut olisivat mahdollisia -- syväyksen rajoissa.
Vettä on nytkin pääosin ihan reippaasti eli kahdeksan metriä, mutta siellä täällä on matalia paikkoja, joissa vettä on vähimmillään vain 5,4 metriä. Niistä kun pääsisi eroon, reitti olisi selvä. Koko väylää ei siis tarvitsisi ruopata vaan vain nämä matalimmat paikat.
Ilmaista se ei tietenkään ole. Kustannukset riippuvat pohjan maaperästä ja tekniikasta, jota ruoppaamisessa joudutaan käyttämään. Puhutaan sadoista tuhansista euroista vähintään. Ei sitä yhdellä tai kahdella risteilyaluksella kuitata.
Tosin jos Oulussa pyörähtäisi vuodessa vaikkapa saman verran risteilijöitä kuin Luulajassa eli kahdeksan, tilanne alkaisi näyttää jo hieman toiselta. Yhden risteilyturistin on laskettu jättävän kaupunkiin päivässä sata euroa. Jos risteilijällä olisi keskimäärin 400 henkeä, tietäisi se yhtä risteilijää kohti 40?000 euroa. Kahdeksasta jäisi kaupunkiin 320?000 euroa. Ei paha.
Ja mikä merkitys sillä olisikaan Oulun merikaupunki-imagolle, sille paljon puhutulle ja paljon parjatulle.
Toppilansalmen ympäristö muuttuu parhaillaan voimakkaasti, kun toiselle puolen rakennetaan tiivistä, uutta asuinaluetta. Kaupungin suunnitelmissa lähdetään siitä, että salmi ja satama jatkossa palvelisivat enemmänkin vain parhaillaan rakennettavan asuinalueen virkistysalueena.
Jotain ristiriitaa tässä on. Ja ihan syyttä, sillä varmasti molemmat asiat vain tukisivat toisiaan. Eihän sataman tarvitse mikään retuperä olla vaan päinvastoin alueen vetovoimatekijä parhaasta päästä.
Sitä paitsi edelleenkin ainakin sinnikkäimmät haaveilevat, että Ouluun joskus, jossakin todellisuudessa, saataisiin suurten laivojen purjehdustapahtuma Tall Ships´ Race. Vuonna 2008 kaupunginhallituksen teettämän selvityksen perusteella se olisi täysin mahdollista järjestää Toppilansalmessa.
Alukset kiinnittyisivät salmen molemmille rannoille Möljänsillan meren puolelle. Tämä on otettu huomioon myös laiturirakenteissa.
Möljänsillan suhteen ollaan nyt muuten lopultakin siinä vaiheessa, että ensi tiistaina teknisessä lautakunnassa on esillä urakoitsijan valinta. Ja sillasta ei tule avattavaa, se on jo päätetty.