Pääkirjoitus

Yl­lät­tä­vä ura­kään­ne

Kolme vaikutusvaltaista sosiaalidemokraattista ammattiliittojohtajaa pyysi ja sai maanantaina Lauri Ihalaiselta lupauksen jatkaa SAK:n johdossa myös vuoden

Kolme vaikutusvaltaista sosiaalidemokraattista ammattiliittojohtajaa pyysi ja sai maanantaina Lauri Ihalaiselta lupauksen jatkaa SAK:n johdossa myös vuoden 2006 edustajakokouksen jälkeen. Asia on käytännössä sillä selvä, koska SAK:n puheenjohtajavalinta on hoidettu perinteisesti demarien sisäpiirin asiana. Pyytäjät, KTV:n Tuire Santamäki-Vuori, Metalliliiton Erkki Vuorenmaa ja PAM:in Ann Selin, edustavat suurten SAK:n liittojen johtajina uskottavaa voimaa.

Ihalainen on siitä harvinainen SAK:n puheenjohtaja, että hänen asemansa ja arvostuksensa ovat vain vahvistuneet vuosien myötä järjestöjohtajana. Yleensä SAK:n johtajille on käynyt päin vastoin. Vuonna 1990 ensimmäisen kerran SAK:n johtoon valitun Ihalaisen uran alku lamavuosina oli melkoista tuskien taivalta, mutta nyt hän on kovaa vauhtia matkalla kohti korvaamattomuutta. Sitä yllättävä jatkopyyntökin osoittaa.

Pyytäjät katkaisivat kertaheitolla seuraajaspekulaatiot, jotka nojasivat siihen, että Ihalaisella oletettiin olevan menossa viimeinen kausi SAK:n johdossa. Oletus perustui Ihalaisen omiin puheisiin. Hän on antanut ymmärtää toistuvasti, että hän voisi tehdä vielä jotain muutakin työtä ennen kuin lähtee eläkkeelle. Ihalaisen eläkeikä SAK:ssa on 60 vuotta. Hän on 59-vuotias kesällä 2006.

Mitä muuta SAK:n puheenjohtaja voisi vielä tehdä? Ihalaiselle eivät ole kelvanneet ministerin tehtävät ainakaan tähän asti tai SDP:n puheenjohtajuus, vaikka ne olisivat olleet hänen ulottuvillaan. Hänen lupautumisensa jatkaa SAK:ssa vuoden 2006 jälkeen viittaa siihen, että hän päätynyt tai päätymässä jäämään eläkkeelle SAK:sta. Edes arvostetulle SAK:n johtajalle löydy uutta virhreää oksaa noin vain.