Ylivieskan ja Raahen etäsuhde ei toimi. Noin 90 kilometrin välimatka on osoittautunut liian pitkäksi ja mutkikkaaksi.
Suhdetta koettelevat kateus, mustasukkaisuus ja molemminpuolinen yleinen kyräily. Umpisolmut ovat niin tiukassa, että puolueeton sovittelijakaan asialle tuskin mitään voisi.
Pitkään jatkunut etäsuhde on ajautunut siihen pisteeseen, että keskusteluyhteyttä kaksikon välillä ei enää juurikaan ole. Puhetta kyllä riittää, mutta se ei ole enää terveellä pohjalla. Keskustelua käydään lähinnä tiedostusvälineiden ja muiden sanansaattajien välityksellä.
Tuhoon tuomitusta suhteesta huolimatta lähentely-yrityksiä tehdään vieläkin, mutta niiden maku on vahvasti epätoivoinen. Aikaa ei tarvitse laskea kuin joitakin kuukausia taaksepäin, kun Ylivieskan puhemies kutsui Raahen puhemiehen luokseen ja kysyi, mitä voitaisiin tehdä yhdessä. Käyty sananvaihto oli lyhyt ja väkinäinen. Se päättyi lopulta Raahen puhemiehen toteamukseen, jonka keskeinen viesti oli pelkistetysti ja karrikoiden se, ettei me teitä tarvita.
Keskinäisen piikittelyn asteelle ajautuneen suhteen osapuolista Raahe on ottanut harteilleen kärsijän viitan. Välillä se on tuntenut itsensä alistetuksi, välillä loukatuksi.
Raahe kokee, että Ylivieska nousee tasaisin väliajoin rinta rottingillla osoittamaan ilkikurisesti sormella Perämeren rannikon suuntaan ja huutaa ähäkuttia. Tällainen mielikuva jyskyttää jälleen kerran Raahen takaraivossa, kun valtionhallinto pähkäilee käräjäpiirien uusjakoa.
Aiemmin Raahen hartiat ovat lysähtäneet raskaimmin aluepelastuslaitoksen ja viimeksi pääpoliisiaseman sijoituspaikkapäätösten painamina. Ylivieska toimi näissä omaisuudenjakotilanteissa vähintään yhtä itsekkäästi kuin Raahe ja veti pitemmän korren.
Se, miksi näin pääsi käymään, puhuttaa raahelaisia edelleen. Raahea on rauhoiteltu eduskunnasta saakka toteamalla, että syypää takaiskuihin ei ole Ylivieska, vaan Helsingin viisaat virkamiehet ja poliitikot, jotka karttaa katsoessaan toteavat yksinkertaisesti Raahen olevan liian lähellä Oulua. Aivan toinen asia on se, onko sijoituspäätösten taustalla mitään järkeen pohjautuvia perusteluja.
Tänä syksynä Raahe heräsi epätoivoisessa etäsuhteessa pelkoon siitäkin, että Ylivieska vie kirjaimellisesti tuhkatkin pesästä, kun se rupesi hamuamaan Raahen jätteitä uutukaiselle kaatopaikalleen. Tällaista pesän tyhjentämistä Raahe ei hyväksynyt, vaan meni ja antoi jätteensä aivan vastakkaiseen suuntaan. Kumartaessaan Ouluun ja Ruskon kaatopaikan suuntaan Raahe pääsi samalla ainakin hetkellisesti pyllistämään etelään.
Ylivieskan ja Raahen etäsuhteella ei liene toivoa valoisasta tulevaisuudesta. Kaksikon muuttaminen saman peiton alle vaatisi paljon, ja lisäksi myönnytyksiä välissä makaavilta pienokaisilta. Ne pienokaiset, jotka helpoimmin pystyisivät tekemään jotakin asian edistämiseksi, ovat nimeltään Oulainen ja Vihanti.
Jos Oulainen antautuisi Ylivieskan huostaan ja Raahe saisi Vihannin huoltajuuden, muuttuisi etäsuhde lähisuhteeksi kaksikon päästessä kylkikosketukseen. Silloin Ylivieskalla ja Raahella olisi kuntarajan muodossa jo jotain yhteistä. Mitään sekään ei takaisi, mutta avaisi ainakin uuden oven suhteen lämmittämiselle.
***
Raahessa on nyt viiden vuoden ajan alustettu joulua 1800-luvulta elvytetyllä Annanpäiväperinteellä. Paikallinen sanataituri Pauli Ylitalo on heittänyt ajatuksen, että ensi vuodelle tapahtuman suojelijaksi pyydettäisiin Kofi Annan.