Rovaniemen kuntien yhdistyessä tehtiin virhe päätettäessä kaupunginvaltuuston koko lähes yhtä suureksi kuin asukasmäärältään yli kymmenen kertaa suuremmassa Helsingissä. Virhe tulee veronmaksajille kalliiksi jatkossakin, kun yhdistämissopimuksessa on valtuuston kooksi sovittu 75 paikkaa normaalin 51 paikan sijasta aina jopa vuoteen 2013 asti. Kun kaupunginvaltuuston kokouspalkkiot ovat vuodessa noin 93 000 euroa, voi vain arvailla, mitä tämä kaikki maksaa. Paljon rahaa kuluu ylisuuren, ja nyt myös kurittomaksi osoittautuneen valtuuston ylläpitämiseen kahden vaalikauden aikana ja aivan turhaan.
Yksi valtuustokausi ylisuurella kaupunginvaltuustolla olisi vielä ollut hyväksyttävissä, mutta toinen valtuustokausi yhtä suurena kertoo liioittelusta eikä sellaiselle ole mitään perusteita. Virhettä pahentaa vielä se, ettei valtuusto halutessaankaan itse pysty pienentämään kokoaan normaaliksi, koska yhdistymissopimusta pidetään sitovampana kuin valtuuston päätöstä.
Valtuutetut ovat lisäksi käyttäytymisellään madaltaneet valtuuston arvovaltaa ja osaltaan lisänneet arvostelua ylisuurta valtuustoa kohtaan. Kaupunginvaltuuston puheenjohtajalla näyttääkin olevan johdettavanaan valtuusto, joka käyttäytyy kuin hyviä tapoja ja sääntöjä oppimaton teiniporukka. Kuitenkin valtuutetut ovat olleet itse vaatimassa kaupunginvaltuuston kokouksien ja päätösvallan lisäämistä. Kun sitten kokouksia on lisätty, niihin ei kuitenkaan osallistuta sillä painolla, mitä kaupungin korkeimman luottamustoimen hoitaminen edellyttää.
Valtuutetuista osa hoitaa luottamustehtäväänsä niin kuin pitääkin eli osallistuu kokouksiin ja tuntee vastuunsa. Eräät ovat kuitenkin usein poissa kokouksista eivätkä ilmoita siitä etukäteen, jotta varavaltuutettu voitaisiin kutsua paikalle. Valtuuston kokous syyskuussa oli tässä suhteessa huippu; kokouksesta oli poissa 16 varsinaista valtuutettua ja lähes yhtä syvä valtuutettukato oli alkukesän kokouksessakin. Valtuustosalissa tunnelma on välillä kuin hollituvassa, kun jotkut käyvät kokouksessa vain kääntymässä, kuljeskelevat levottomasti kokouksen aikana ja hoitelevat kesken kokousta asioitaan kännykällä. Kurittomuus on päässyt jo niin pitkälle, että puheenjohtaja hakee järjestystä valtuustoryhmien puheenjohtajien avulla.
Välinpitämättömyys valtuustotyöskentelyyn johtuu varmaan monista muistakin syistä. On aihetta myös kysyä, mitkä ovat yksittäisen valtuutetun vaikutusmahdollisuudet, jos asioista puolueissa päätetään, kuten väitetään, pienessä piirissä? Onko valtaa delegoitu liiaksi virkamiehille ja kaupunginhallitukselle, minkä seurauksena valtuutettu turhautuu tietäessään näpertelevänsä pikkuasioiden kanssa? Joillakin henkilöillä on myös taipumus haalia itselleen työn lisäksi niin paljon luottamustehtäviä ja julkisuutta millä keinoin tahansa, että olisi suoranainen ihme, jos siinä ryppäässä yksikin alue tulisi hoidetuksi kunnolla. Jos on "viisi virkaa ja kuusi nälkää", niin tuskinpa siinä valtuuston jäsenyys voi olla muuta kuin pisara meressä.
Kuntaliitoksia suunnittelevien kannattaa ottaa Rovaniemen kokemukset opiksi. Vähintään se, ettei valtuustossa valtuutettujen määrä ole tärkeämpi kuin valtuutettujen laatu.