Yli­pääl­li­kön oma di­vi­sioo­na

Oulu Oululaislähtöisen Erkki Raappanan jatkosodassa komentama 14.

"Saimme Mannerheim Rukajärvellä -kirjaan kuvia perikunnan kautta. Otimme yhteyden keraali Raappanan pojan tyttäreen ja hänellä oli monta pahvilaatikkoa kirjeitä ja valokuviakin muutama kapsäkki", kertoo Pasi Tuunainen
"Saimme Mannerheim Rukajärvellä -kirjaan kuvia perikunnan kautta. Otimme yhteyden keraali Raappanan pojan tyttäreen ja hänellä oli monta pahvilaatikkoa kirjeitä ja valokuviakin muutama kapsäkki", kertoo Pasi Tuunainen

Oulu Oululaislähtöisen Erkki Raappanan jatkosodassa komentama 14. divisioona oli ikään kuin Mannerheimin oma joukko, sillä se toimi suoraan päämajan alaisuudessa. Muut divisioonat olivat jonkin armeijakuntien komentajien vastuulla.

Raappanan vahvennettu divisioona - noin 20 000 miestä - soti Rukajärven suunnassa saksalaisten ja suomalaisten joukkojen saumassa.

Jatkosodan aikana Raappanan joukot etenivät Lieksan ja Kuhmon kohdalta parisataa kilometriä itään niin sanotulle Ontajokilinjalle. Omelian voitokkaan mottitaistelun ansiosta raappana sai Mannerheim-ristin, joka oli järjestyksessä kolmas.

Divisioona vastasi poikkeuksellisen laajasta kaistaleesta itärajaa, sillä lohkon leveys yli 200 kilometriä. Elokuvastakin kuuluisaksi tullut Rukajärven tie oli suomalaisjoukkojen tärkeä huoltotie.

Sodan aikana puhuttiin "erillisessä suunnassa taistelevasta divisioonasta". Tämä tarkoitti myös sitä, että divisioona tarvitsi aika paljon huoltoelimiä, koska sen piti selviytyä omillaan. Etäisyydet olivat pitkät ja tieolosuhteet heikot.

Koko Rukajärven suunta oli vain osittain valvottua aluetta. Siellä oli suomalaisten kenttävartioita, hallitseviin maastonkohtiin rakennettuja tukikohtia, jotka partioivat muutaman kilometrin päässä olevan naapurikenttävartion välimaastoja.

"Jos tuli hyökkäys, joukot ikään kuin motittautuivat itse ja odottivat, että muut tulivat auttamaan. Tällaisia tilanteitahan Rukajärven suunnalla oli jonkin verran. Täydellisen kattavia puolustusasemia ei pystytty rakentamaan yli 200 kilometrin matkalle, mutta Rukajärven suunta oli myös ainoa kohta Jäämeren ja Mustan meren välillä, jossa asemat kestivät syksyyn 1944 saakka", sanoo Pasi Tuunainen.

"Raappanallahan oli hyökkäyshaluja eteenkin päin, mutta päämaja keskeytti hyökkäyksen ja totesi, että nyt on saavutettu riittävät tavoitteet."

14. divisioonan miehet tulivat pääsääntöisesti Kainuun eteläosista ja Pohjois-Savon pohjoisosista sekä Pohjois-Karjalan pohjoisosista.

Täydennysmiehiä divisioona sai Tuunaisen mukaan muun muassa Haapajärveltä, Kestilästä, Pyhäjärveltä ja Reisjärveltä.

Ilmoita asiavirheestä