Työverstas pora- ja hiomakoneineen yhdessä huoneessa, toisessa kaappi täynnä itse tehtyjä nukkeja, niiden huonekaluja ja posliiniastioita. Eläkkeellä olevan opettajan Kirsti Kilposen kodista näkyy, että siellä asustaa puuhanainen. Siksi ei ole mikään ihme, että hän toteutti myös pitkäaikaisen haaveensa valkolakista.
-- Ei mulla alottamisen kanssa ollu mittään vaekeoksija. Siellä olj hirveen mielenkiintoisia asijoeta. Ihan uteliaisuuvvesta luvin ja halusta, että jottae ies viisastusin, kempeleläinen Kirsti Kilponen kertoo opiskelustaan Oulun aikuislukiossa.
Tuoreen ylioppilaan puhe soljuu iloisesti savon murteella.
Entisestä Kuopion maalaiskunnasta kotoisin oleva 65-vuotias Kirsti Kilponen valmistui opettajaseminaarista Torniosta vuonna 1962. Hän toimi ala-asteen opettajana ensin Kuhmossa kolme vuotta ja päätyi sen jälkeen Oulun kupeessa sijaitsevaan Kempeleeseen. Eläkkeelle hän jäi kuusi vuotta sitten.
-- Se jäi jotennii kaekertammaan, että ku ei sillo nuorena tullu käätyvä ylioppilaaksi. Kun meillä oli viitisen vuotta sitten seminaariporukan luokkakokous, yks meistä oli käynyt eläkkeelle piästyään yloppilaaksj, ja se sitten höynäsj minut.
Lauantaisessa ylioppilasjuhlassa Kirsti Kilponen painaa päähänsä valkolakin saaden samalla päätökseen neljän vuoden aherruksen. Juhlassa hän on saanut kunnian pitää ylioppilaan puheen -- savon murteella tietenkin.
"Ominpäin lissee"
Englannin kielen opiskelu oli Kirsti Kilposelle lukiossa kaikkein hankalinta. Hän kävi keskikoulun tyttölyseossa ja opiskeli siellä englantia vain lyhyen oppimäärän. Niistäkin opinnoista oli lukion englannintuntien alkaessa ehtinyt vierähtää aikaa noin 50 vuotta.
-- Semmoselle olemattomalle pohjalle lukion laajoa englantia pit ruveta lukemaan. Oljhan se työlästä, ku kaekki sanat olj outoja. Aattelin jo, että vaehanko saksaan, ku mulla on ollut se pitkänä kielenä. Vuan sitten englannin opettaja puhu ympärj ja väetti, että minä selviän.
Ja niin myös kävi. Kirsti Kilponen kertoo saaneensa englannin arvosanaksi eximian.
-- Kyllä minä silti sanon, että kieljtaeto on aika heikko. Siihen pittää ruveta ominpäin kassoamaan lissee. Kirsti Kilponen hajautti ylioppilaskokeitaan kolmeen osaan: vuosi sitten keväällä hän kirjoitti äidinkielen ja pitkän ruotsin, viime syksynä reaalin ja vasta tänä keväänä hankalimmaksi kokemansa englannin.
"Usuttaisin aloittammaan"
Vähänkään aikuisopiskelua lukiossa harkitsevalle Kirsti Kilposella on selkeä neuvo: -- Usuttasin aloittammaan. Siellä on mukava käyvä.
Kirsti Kilposen mielestä lukiota ei kannata pelätä. Hän muistuttaa, että lukiossa opiskelutahdin voi määrätä itse. Jos vaikka terveys pettää tai työesteet tulevat eteen, opiskelun voi keskeyttää ja palata takaisin sitten, kun itselle sopii.
-- On ollut mukava huomata, että vielä sitä pystyy tällä iälläkkii oppimaa. En tiiä sitten, minkä verran siitä sitten jiäp jälelle, Kirsti Kilponen naurahtaa.