Oulun yliopiston ylioppilaskunnan vaalit merkitsivät vasemmiston paluuta ylioppilaskunnan edustajistoon. Myös koko maassa poliittisen kentän laidat vahvistuivat. Vaalien suurin uutinen oli kuitenkin toisaalla: valtakunnallinen äänestysprosentti putosi edelleen ja jäi surkeaan 26 prosenttiin.
Oulussakin lukema valahti 33:sta 27 prosenttiin. Käytännössä siis kymmenisen tuhatta oululaisopiskelijaa ei katsonut aiheelliseksi vaivautua uurnille lainkaan. Lapin yliopistossa vajottiin vielä alemmaksi. Äänestysprosentti jäi 25:een, kun lukema oli edellisissä vaaleissa vielä kymmenisen prosenttiyksikköä korkeampi.
Masentavia lukuja ei voi silotella kauniiksi esimerkiksi sillä, että Lapin yliopiston tiloissa samaan aikaan olleet kunnallisvaalien äänestyspaikat olisivat sotkeneet äänestäjiä.
Oulun seudun ammattikorkeakoulussa äänestysaktiivisuus nousi puolella prosenttiyksiköllä, mutta sekään ei peitä kehnoa kokonaissaldoa: uurnilla kävi nimittäin vain joka viides opiskelija.
Opiskelijoiden enemmistölle näyttää olevan täysin yhdentekevää, ketkä ylioppilaskunnissa päätöksiä tekevät. Kertooko se siitä, että ylioppilaskunnat eivät ole pystynyt ajamaan opiskelijoiden etua niin kuin nämä olisivat odottaneet? Vai ovatko opiskelijat vain niin tyytyväisiä asemaansa ja oloihinsa, ettei heille ole väliä, miten ylioppilaskunnat toimivat? Esimerkiksi opintotuen reaalisen ostovoimanhan sanotaan olevan nyt korkeamman kuin kertaakaan koko opintotukijärjestelmän historian aikana.
Oli syy mikä tahansa, ylioppilaskunnan uusilla hallintoelimillä sekä palkatulla väellä on aihetta peruskysymysten pohdintaan: joko ne ovat toimineet aivan väärin tai sitten ne ovat nykyopiskelijoille yhdentekeviä. Kumpikaan vaihtoehto ei mairittele. Voi jopa kysyä, onko nykyisenkaltaisten ylioppilaskuntien aika kokonaan ohi.
Voi tietysti myös pohtia, ovatko opiskelijat ovat muuttuneet yhä vain passiivisemmiksi, yhä vähemmän yhteisistä asioista kiinnostuneiksi. Tai pakottavatko nykyiset opintotukisäännökset opiskelijat pitämään sellaista etenemisvauhtia, ettei ylioppilaspolitiikalle yksinkertaisesti riitä aikaa? Luulisi silti, että äänestämässä käyntiin aika kuitenkin riittäisi.
Ylioppilaskuntien toiminta on ilmeisessä kriisissä. Raha niiden toimintojen pyörittämiseen ei lopu kesken, sen takaa jo niiden pakkojäsenmaksu. Ylioppilaskuntien toiminta näyttää kuitenkin opiskelijoiden silmissä muuttuneen merkityksettömäksi monitouhuisuudeksi.
paakirjoitus@kaleva.fi