Kirjoittja on Lapin yliopiston rehtori.
Yliopistojen rakennemuutosta pohdittiin opetusministeriön seminaarissa Kuopiossa 29.8.2007. Hallitusohjelman mukaisesti Suomessa on aloitettu historiallinen yliopistomuutos. Oikeudellisen aseman uudistaminen tulee muuttamaan yliopistot perusteellisesti. Suomen yliopistojen rehtorien neuvoston puheenjohtaja Ilkka Niiniluoto kuvasi Kuopiossa muutoksen suurimmaksi haasteeksi, miten käyttää lisääntyvää taloudellista vapautta toiminnan laadun ja vaikuttavuuden parantamiseen.
Kuopiossa yliopistojen rehtorit tukivat opetusministeriön työryhmän esittämiä suuntaviivoja yliopistolaitoksen uudistamiseksi. Valtion tiliviraston asemasta vapautetut yliopistot voisivat tulevaisuudessa valita hallinnollisen muotonsa julkisoikeudellisen oikeushenkilön tai yksityisoikeudellisen säätiön välillä. Avoimia kysymyksiä ovat valtiosta irrotettavien yliopistojen pääomittaminen, henkilöstön asema virkasuhteiden muuttuessa työsuhteiksi, akateemisen johtamisen edellytykset ja vaihtoehtoiset hallintomallit sekä kiinteistöjen omistus.
Olin viime keväänä mukana British Councilin hankkeessa, jonka tarkoituksena oli hahmottaa Suomen roolia osana eurooppalaista korkeakoulualuetta vuoteen 2020 asti. Suomesta työhön osallistuivat lisäkseni toimihenkilöliitto Erton puheenjohtaja Tapio Huttula, kansanedustaja Janne Seurujärvi, kansalaisjärjestöaktivisti Suvi Aherto, Euroopan kulttuurisäätiön Tommi Laitio ja British Councilista Kimmo Hämäläinen. Näyttää siltä, että keskeinen osa alkuvuodesta esittämistämme visioista tullaan toteuttamaan nopeammin kuin odotimme nykyisen hallituksen toimikauden aikana.
Kun yliopistoa uudistetaan, on kuitenkin pidettävä huoli siitä, että Suomessa koulutus säilyy perusoikeutena. Huippuluokan tasa-arvoinen koulutus on tunnustettu osa kansainvälisesti tunnettua Suomi-brändiä.
Niinpä niin sanottuun tilauskoulutukseen hallitusohjelmassa suunnitellut lukukausimaksut on toteutettava harkitusti, jotta brändi ja itse yliopistolaitos eivät vaarantuisi.
Toinen linjaero tulevaisuusvisiomme ja nykyisen hallituspolitiikan välillä liittyy joustaviin opintopolkuihin.
Visiopaperissa lähdettiin siitä, että ammattikorkeakoulut tarjoavat ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja työelämän ja koulutusalojen tarpeiden mukaan. Ammattikorkeakoulujen ylemmät tutkinnot ovat rinnasteisia maisterintutkintoihin, mutta ammattikorkeakoulut ja yliopistot eivät tarjoa päällekkäisiä ylempiä tutkintoja. Tästä johtuen tutkinnon suorittajia kannustettiin visiossamme joustavuuteen ja liikkuvuuteen korkeakoulujärjestelmän kahden palkin välillä.
Tämän hetken koulutuspolitiikassa ei joustavia opintopolkuja suosita, jolloin vaarana on päällekkäisten ylempien ammattikorkeakoulututkintojen kehittäminen.
Tästä vaarasta esimerkki on kehitys, jossa taideyliopistojen rinnalle Suomeen ollaan kehittämässä taidealan ylempää ammattikorkeakoulutusta, mikä on selvästi päällekkäistä yliopistojen tarjoaman koulutuksen kanssa.
British Councilin haasteeseen vastanneessa visiossamme lähdettiin siitä, että Suomessa on vuonna 2020 20-25 korkeakoulua tai liittokorkeakoulua.
Liittokorkeakoulut määrittelimme yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen muodostamiksi federaatioiksi. Ammattikorkeakoulut ja yliopistot ovat tulevaisuuskuvassa tasaveroisia korkeakoulujärjestelmän osia eivätkä ne tarjoa päällekkäistä opetusta. Molemmilla on selkeät, toisistaan eroavat ja lakiin kirjatut tehtävät. Roolien selkeys tekee tiiviin yhteistyön sekä hallinnossa että koulutuksen järjestämisessä helpoksi ja luonnolliseksi. Opetushenkilökunta osallistuu alueillaan opetukseen sekä ammattikorkeakouluissa että yliopistoissa.
Edelliset tulevaisuusvisiot ovat laajalti toteutumassa jo nyt eri puolilla Suomessa. Myös hallitusohjelmassa käy esiin voimavarojen taloudellisesti tehokkaan käytön vaatimus korkeakoulusta järjestettäessä, mikä edellyttää alueellisia federaatioita strategisessa ohjauksessa, hallinnossa ja tukipalvelujen tuottamisessa.
Visiossa lähdettiin siitä, että vuonna 2020 kaikki suomalaiset korkeakoulut ovat säätiöitä tai osakeyhtiöitä.
Toimintamalli viestittäisi korkeakoulujen vapautta ja vastuuta oman toimintansa muodosta ja laadusta sekä asettaisi korkeakoulut keskenään tasavertaiseen kilpailutilanteeseen.
Joukko korkeakouluja voisi mallissa muodostaa yhden yhteisen säätiö- tai osakeyhtiömuotoisen ylläpitäjäorganisaation, liittokorkeakoulun. Automaatiojäsenyys ylioppilas- ja opiskelijakunnissa tekisi opiskelijoiden vastuullisen osallistumisen hallintoon mahdolliseksi. Liittokorkeakoulu, jolla olisi yhteinen infrastruktuuri, konsernijohto ja joukko yhteisiä laitoksia vapauttaisi resursseja tutkimukseen, opetukseen ja tukipalveluihin. Vahvat yksiköt pystyisivät tuottamaan kansainvälisen tason laatua sekä tutkimuksen että opetuksen saralla.
Nykyisin ammattikorkeakouluopiskelijoilla ei ole samanlaista pakkojäsenyyttä opiskelijakuntaan kuin yliopistoissa. Tilanteen korjaaminen olisi perusteltua. Opetusministeriön työryhmän esitys julkisoikeudellisesta oikeushenkilöstä yliopiston muotona on minusta hyvä kompromissi tiliviraston ja osakeyhtiön välillä.