Yliopistot erotetaan valtion tilivirastoista yksityisiksi säätiöiksi tai julkisoikeudellisiksi laitoksiksi, jotka muistuttavat yrityksiä. Kun virkasuhteet lakkaavat uudistuksen myötä vuoden 2010 alussa, muuttuvat kaikki virat työsopimussuhteisiksi. Oulussa se tarkoittaisi tällä hetkellä sitä, että professorien vakinaisista viroista muuttuisi työsopimussuhteisiksi noin 240 ja Lapissa 55.
"Tämä on suurin uudistus sitten yliopistolaitoksen perustamisen noin 400 vuotta sitten. Tällä hetkellä kenelläkään ei ole hallussaan kokonaisuutta, mitä uudistus tuo tullessaan", professoriliiton puheenjohtaja ja professori Risto Laitinen Oulun yliopistosta sanoo.
Uudistuksen myötä yliopistojen hallitusten kokoonpano muuttuu. Puolet hallituksen jäsenistä tulee yliopiston ulkopuolelta ja toinen puoli valittaisiin nykyisen kolmikantamallin perusteella. Rehtorista tulee toimitusjohtajaa muistuttava päällikkö, joka ei ole hallituksen jäsen mutta toimii sen esittelijänä. Yksi henkilöstöjärjestöjen huolia onkin taata henkilöstön asema ja työsuhdeturva.
"Olisi toivottavaa, että henkilöstöjärjestöt voisivat osallistua nykyistä huomattavasti enemmän oman tulevaisuutensa suunnitteluun. Nyt toimikunnissa on yliopistoista etupäässä vain ylimmän johdon ja opiskelijoiden edustus", Laitinen toteaa.
Hänen mielestään on kyseenalaista, onko virkasuhteen lakkauttaminen muutoksessa tarpeellista. Laitinen muistuttaa, että Sibelius-Akatemia, Turun yliopisto ja Åbo Akademi olivat 1970-luvulla yksityisiä, mutta opetushenkilöstö toimi niissä virkavastuulla. Ympyrä onkin sulkeutumassa:
"30 vuotta sitten haluttiin yksityisistä yliopistoista eroon ja nyt ne halutaan takaisin", Laitinen ihmettelee.
Uudistuksen myötä yliopistojen saama määräraha muuttuu valtion avustukseksi, mikä sanana kuvaa Laitisen mielestä sitä, että avustus ei ole ainakaan tähänastista määrärahaa suurempi. Toisaalta tulosvastuullisuus rahanjakokriteerinä tulee kuitenkin säilymään myös jatkossa.
Yliopisto koiran asemaan
Uudistuksen tavoitteena on, että yliopistot tulevat taloudellisesti itsenäisemmiksi ja niiden on helpompi saada ulkopuolista rahoitusta. Kysymykseen mistä rahat tulevat ja jääkö yliopisto koiran asemaan lahjoittajaansa nähden, Laitinen naurahtaa, että olisiko muita kysymyksiä.
Hän sanoo, että valtiovallan toiveena on saada elinkeinoelämä laajemmin tukemaan yliopistoja, muun muassa lahjoitusten verottamista on jo tehty helpommaksi. Yritysrahoituksen lisääntyessä on suurena huolena, että kaikki lähtee vain innovaatioista ja elinkeinoelämän tarpeista.
"Julkisessa keskustelussa on unohtunut yliopiston tehtävä lisätä tietoa ja sivistystä. Sitä ei nyt painoteta ollenkaan. Perustutkimuksen tekeminen on vaikeaa Suomessa jo nyt, kun lisääntyvästi painotetaan soveltavaa tutkimusta. On myös huolehdittava tieteenaloista, joilla ei ole suoraa yhteyttä elinkeinoelämään", Laitinen kritisoi. "Julkisuudessa esitetty yliopistolaitoksen kriisi on illuusio. Maamme jokaisesta yliopistosta löytyy eri tieteenaloilla kansainvälisesti arvostettua, korkeatasoista tutkimusta. Meillä ei ole mitään hävettävää."
Perustutkimuksen merkityksestä löytyy esimerkki 1850-luvulta. "Jos matemaatikko George Boolelta olisi kysytty, mihin hänen keksimäänsä binaarialgebraksi kutsuttua oppirakennelmaa voidaan käyttää, hänellä tuskin olisi ollut mitään vastausta. Tänä päivänä kaikki tietokoneet pyörivät sen perusteella."
Innovaatiot tuotteiksi
Soveltavan tutkimuksen äärimmäinen muoto on tuotekehitys, joka tähtää suoraan tuotteen kehittämiseen ja nostamiseen hyllylle määrätyssä ajassa.
Uhkakuvana on Laitisen mielestä yliopistojen saamissa ulkopuolisissa rahoissa se, että niihin voi kuulua toimintaa rajoittavia reunaehtoja.
"Valtakunnanlaajuinen ongelma on korostunut vaade innovaatioista: Rahoitusta löytyy perustutkimusta helpommin elinkeinoelämää palvelevaan soveltavaan tutkimukseen, oli rahoittaja mikä tahansa: kaupunki, Tekes, teollisuusyritys tai tieteenalasta riippuen jopa Suomen Akatemia. Rahoittajalla on luonnollisesti omat tavoitteensa rahoitusta myöntäessään", Laitinen tähdentää.
Esimerkkinä soveltavasta tutkimuksesta hän ottaa tutkimuksen voimalaitoskattiloiden kuonautumisen syiden selvittämiseksi. Kattilan liiallinen kuonautuminen johtaa pahimmillaan sen alasajoon, mistä aiheutuvat suuret rahalliset menetykset.
Soveltava tutkimus, tuotekehitys ja innovaatiot ovat tärkeä osa tutkimustoimintaa. Kuitenkin sen pohjana tulee edelleenkin olla vahva perustutkimus, jota ei saa unohtaa ja jonka pitäisi olla yliopistojen ydintehtäviä.