Oulun, Tampereen, Turun ja Itä-Suomen yliopistot ovat allekirjoittaneet yhteistyösopimuksen, jolla yritetään turvata yliopistojen kehittäminen samaan aikaan kun valtio leikkaa niiden määrärahoja kovalla kädellä.
Yhteistyön kautta haetaan vaihtoehtoa toimintojen alasajolle sekä ajoittain keskusteluun nouseville vaatimuksille yliopistojen yhdistämisestä. Tarkoitus on neljän yliopiston voimin kehittää opetusta ja tutkimusta niin, että kunkin oppilaitoksen vahvuudet olisivat kaikkien käytettävissä.
Pohjoisen Suomen näkökulmasta on ehkä yllättävää, että yhteistyökumppaneiden joukossa ei ole Lapin yliopistoa, jonka kanssa Oulun yliopistolla on pitkät ja moninaiset yhteistyösuhteet.
Lapin yliopiston poisjääntiä perustellaan paitsi sen muita pienemmällä koolla myös tarpeella tiivistää kanssakäymistä samankokoisten monialaisten yliopistojen kesken. Myöskään Jyväskylän yliopisto ei ole omasta tahdostaan mukana järjestelyissä.
Minkään yliopiston poisjäänti tästä rakennelmasta ei sulje sitä yhteistyön ulkopuolelle. Niinpä Oulu ja Lappi jatkanevat vanhalta pohjalta. Pohjoisen erityistarpeet huomioon ottaen kanssakäymistä akateemisella tasolla pitää kyetä tiivistämään edelleen.
Sekä opettajien että opiskelijoiden kannalta yhteistyö saattaa johtaa suurempaan liikkumiseen paikasta toiseen. Yhtenä ajatuksena kun on, että osa tutkinnosta voitaisiin suorittaa yhdessä ja osa toisessa yliopistossa.
Keskittämällä opetusta pyrittäisiin käyttämään kunkin yliopiston vahvuudet yhteiseksi hyväksi. Vaikka työskennelläänkin samoilla tieteenaloilla, kaikki eivät keskity kaikkeen. Näin uskotaan saatavan paras mahdollinen hyöty kokonaisuuden kannalta.
Koska rahaa lähitulevaisuudessa on käytettävissä aikaisempaa vähemmän, opetus- ja kulttuuriministeriö haluaa sille paremman katteen myös yliopistomaailmassa. Tuloksia mitataan sillä, minkä verran yliopistojen ja korkeakoulujen opetus ja tutkimus ovat hyödynnettävissä taloudessa.
Ministereiden suusta on usein esitetty toivomuksia yliopistojen ja korkeakoulujen tutkimustulosten aktiivisemmasta kaupallistamisesta. Suomi tunnetaan hyvästä koulutuksesta ja korkeasta tieteellisestä osaamisestaan, mutta heikohkosta kyvystä hyödyntää osaamista teollisuudessa ja taloudessa.
Yliopistojen yhteistyössä on järkeä. Suomi on pieni maa, jossa kaikkien ei kannata keksiä pyörää itse, vaan mielekkäintä on keskittyä kunkin yliopiston parhaan osaamisalueen vahvistamiseen.
Taustalla on tietysti raaka tosiasia: rahaa on käytettävissä entistä vähemmän. Lähivuosien talousennusteet eivät tässä suhteessa lupaa hyvää.
Suomen tulevaisuus on pitkälti kiinni koulutuksesta ja osaamisesta ja ne puolestaan yliopistojen tasosta. Kun rahaa ei ole enempää, silloin täytyy löytää keinoja saada vähemmällä rahalla enemmän aikaan. Se on vaikea mutta välttämätön tie.
Pääkirjoitus