Teknologiansiirtoa vaikeuttaa se, että yliopistot ovat pitkälti sokeita omia tutkimuksiaan arvottaessaan. "Tutkimuksen relevanssia (vaikuttavuutta) pitää saada parannettua", painottaa Antti Kiikka, joka lopettelee elinkeinoelämän edustajana kolmatta kauttaan valtion tiede- ja teknologianeuvostossa.
Tiede- ja teknologianeuvosto on jo pitempään pyrkinyt vauhdittamaan tutkimustulosten siirtoa yliopistoista ja korkeakouluista elinkeinoelämän palvelukseen. Asiasta vallitsee suuri yksimielisyys tutkimustahojen ja elinkeinoelämän välillä. "Mutta sen jälkeen ollaan vähän sormi suussa", Kiikka kuvaa.
"Yliopistoissa ja korkeakouluissa on vielä sellainen kuvitelma, että kaikki uudet keksinnöt, olivat ne sitten patentoituja tai ei, olisivat automaattisesti jotakin, josta voisi syntyä liiketoimintaa. Yliopistojen taholta ei kyseenalaisteta sitä riittävästi, onko kyseinen tehty uusi parempaa", hän arvostelee.
Kiikan mukaan yritysten pitää perustua siihen, että niillä on ylivoimainen etu, joka perustuu tekniseen tai muuhun tutkimukselliseen panokseen. Se on ehdoton, kun tutkimustulokset siirretään yritystoiminnaksi. "Tähän ei riittävästi panosteta, että nähtäisiin, onko todella ylivoimaisen osaamisen pohjaa."
Tulosohjauksella vauhtia
Opetusministeriö tulee voimistamaan selkeästi tulosohjausta, Kiikka viittaa neuvoston teettämän, eri tutkimustahoja luodanneen rakenneselvityspumaskan konkreettiseen saaliiseen. "Sitä kautta löytyvät oikeat painopisteet. Tämä on fiksumpi tie, kuin että ruvetaan leikkaamaan."
Keskittyminen olennaisuuksiin paistaa jatkossa kaikesta. Laatu nousee määrän sijaan uudestaan tutkimuksen johtotähdeksi. "Rahoituksen painopisteiden muutosten pitää olla merkittäviä tämän prosessin tuloksena."
Neuvoston tuoreeseen ponsiluetteloon on rakennettu selkeät mekanismit ja päivämäärät esimerkiksi ministeriöiden alaisten tutkimuslaitosten kehittämiseksi. "Tämä ajaa ministeriöiden osastot hoitamaan hommansa. Paljon on jäänyt tekemättä." Luistamista ehkäisee se, että tiede- ja teknologianeuvosto sekä Tekes ja Suomen Akatemia tulevat viime kädessä tarkistamaan vaikuttavuuden.
"Etukäteen ei ketään tuomita joko voittajaksi tai luuseriksi". Mutta vain ne korkeakoululaitokset tulevat pärjäämään, jotka laativat opetusministeriölle hyvät huippututkimukseen ja kansainvälistymiseen tähtäävät suunnitelmat ja myös toteuttavat ne. "Mahdollisuus on nyt kaikilla. Luonnon valinta hoitaa asian."
Perustutkimusta ja koulutusresursseja tarvitaan lisää, Kiikka vetoaa kaiken karsinnan keskelläkin. Dynaamiset yritykset kaapivat hänen mukaansa laarin pohjaa sekä opettajaresurssien että innovaatioaihioiden osalta. Samaan aikaan Suomen Akatemia ja Tekes valittavat, että huippuhyviä tutkimusehdotuksia jää rahoittamatta. "Tämä on konkreettisin esimerkki siitä, että onko panos-tuotos-suhde hyvä."
Liiketoimintaosaamisen ja yrittämisen nimeen on huudettu paljon. Mutta akateeminen auktoriteetti puuttuu, koska Suomessa ei ole panostettu riittävästi alan tutkimuksiin. "Voidaan oikeutetusti kysyä, kuinka hyvin pystytään koulutuksessa viemään yrittäjyyttä eteenpäin. Mihin koulutus pohjautuu, kun ei ole tutkimuspohjaista tietoa?"
"Nyt tarvitaan tilaa ajatella innovaatioita", Kiikka ajaa myös vierihoitoa alkaville yrityksille. Ettei teknologian nimissä tarjota pelkästään "seiniä ja kattoja, neliöitä ja kuutioita".
"Jotkut kuvittelevat, että maailma on muuttunut niin paljon, että vanhat opit eivät enää päde." Perusyhtälö on edelleen se, että tulojen pitää olla suuremmat kuin menot, Kiikka muistuttaa. "Minua hämmästyttää haluttomuus ottaa vastaan vanhempien yritysjohtajien jopa vastikkeetonta sparrausta, jota on tarjolla."
Paljon ei tarvita muutosta, kun kokonaistilanne jo paranisi, Kiikka tietää. Tähtiyrityksiksi kehittyy vain 2-3 yritystä vuodessa, vaikka osaamisperusteisia liikeideoita syntyy 1 500-2 000 ja potentiaalisia siemenrahoitusyrityksiäkin tunnistetaan toistasataa.