Yliopistoissa eletään vuoden kiihkeintä aikaa, sillä mahdollisimman moni väitöskirjan tekijä halutaan tohtoriksi tämän vuoden nimiin.
Karonkan juhlijat ovat olleet viikonloppuna joukolla liikkeellä myös Oulun yössä. Perjantaina ja lauantaina tarkastettiin yhteensä kahdeksan väitöstä. Koko joulukuun aikana väitöksiä on 21 eli eniten koko vuonna.
Oulun yliopistolla on hyvät mahdollisuudet lyödä 123 tohtorintutkinnon vuosiennätyksensä, sillä tänä vuonna järjestetään yhteensä 124 väitöstilaisuutta. Tarkka luku tiedetään kuitenkin vasta aivan vuoden lopussa.
Osittain loppuvuoden suma on seurausta siitä, että laitokset haluavat pysyä vuoden tulostavoitteissaan ja hoputtavat väitöksien vääntäjiä. Osa yliopiston rahoista tulee opinnäytteitten määrän perusteella.
Suunnittelupäällikkö Olavi Jakkulan mukaan loppuvuoden väitösruuhkat syntyivät ennen tulosohjauksen aikaakin. Myös toukokuu on perinteisesti vilkasta väittelyaikaa.
Myös valtakunnallisen tohtoriennätyksen syntyminen on varsin todennäköistä - tulokset ovat parantuneet joka vuosi. Syytä onkin, sillä Opetusministeriö haluaa kasvattaa Suomessa vuosittain väittelevien tohtorien joukkoa vielä rutkasti.
Koulutus on selviytymiskeino
Opetusneuvos Marja Pulkkinen sanoo, ettei koulutustason korottamista parempaa keinoa selvitä globaalissa kilpailussa ole keksitty. Puheet liukuhihnatohtoreista ja ylikouluttamisesta ovat puppua. Tohtorien osuus Suomen työvoimasta on vain puoli prosenttia.
Lauantaina Oulun yliopistossa tarkastettiin sieviläisen biofyysikon Mikko Vähäsöyringin, 24,väitöskirja.
Tohtorintutkinto piti saada tämän vuoden puolella, sillä tammikuussa tutkijanura jatkuu Yhdysvalloissa Californian institute of technologyssa. Paikka järjestyi Suomen Akatemian rahoituksella.
Vähäsöyrinki ei ole lainkaan varma, päätyykö hän lopulta kartuttamaan Suomen kansantaloutta. Suomen yliopistot eivät ole maailman huippua, rahoitus on kiven takana ja byrokratia kankeaa.
"Jos väitöksen jälkeen halutaan maksaa alle kahden tuhannen euron palkkaa ja tutkimusrahoitusta ei tule yliopiston puolesta pennin pyörylää, vaan kaikki pitää itse anoa. Ei se nyt hirveän kannustavaa ole."
Vähäsöyringin mielestä tilanteesta on kiittäminen Opetusministeriötä. Resurssit uppoavat tutkintomäärien kasvattamiseen. Ei ymmärretä, mitä tutkimus vaatii.
"Suomessa tutkimus on yhtä kuin väitöskirjan teko", tiivistää Oulun yliopiston tutkimus- ja innovaatiopalvelujen johtaja Leila Risteli.
Oikeasti tutkimusuran pitäisi alkaa sitten, kun opinnäytteet on tehty.
Elinkeinoelämään yhteyksiä
Tohtorien halutaan löytävän tiensä yliopistolaitojen ulkopuolelle. Yhteydet elinkeinoelämään painottuvat meneillään olemassa tutkijakouluhaussa.
Vähäsöyrinki on saanut huomata, että Oulun yliopiston luomat suhteet elinkeinoelämään eivät välttämättä näy luonnontieteellisen perustutkimuksen puolella, kun tekninen sovellutus ei odottele nurkan takana.
"Nyt meidän tutkimusryhmällämme on resursseja, mutta on ollut hirveän vaikea saada ihmisiä töihin. Suurin este on se, että Oulu ei ole nimenä maailmalla niin houkutteleva."
Vähäsöyrinki tutki väitöksessään hermoston tiedonkäsittelyä käyttämällä mallina banaanikärpäsen näköaistisolua. Se liikuttelee bittejä tehokkaammin kuin nykyiset tietokoneet. Joskus tulevaisuudessa tietoa voitaisiin ehkä käyttää hyväksi.