Oulun yliopistossa aloitettavat yhteistoimintaneuvottelut ja talouden säästökuuri ovat osoitus myös yliopistomaailman joutumisesta julkisen sektorin kurimukseen.
Yliopisto on kovan paikan edessä, sillä talousarviossa on 8--9 miljoonan euron alijäämä. Jostain joudutaan kaivamaan miljoonat, jotta yliopiston talous tasapainottuu vuoteen 2012 mennessä. Yliopiston on etsittävä säästöt rajulla rakennemuutoksella ja säästökuurilla, jotta Oulun yliopiston ydintoiminta, laadukas opetus ja tutkimus säilyvät jatkossakin elinvoimaisina.
Yliopiston hallitus on valinnut linjan, jonka mukaan säästöt tehdään rakenteellisin muutoksin, ei juustohöyläämällä. Yliopisto säästää vähentämällä väkeä, poistamalla päällekkäisyyksiä, ulkoistamalla ja keskittämällä toimintoja. Enää ei ole valtion rahakirstua, josta voidaan paikata alijäämää ja hyvittää kompensaatioin puuttuvia euroja.
Yliopisto ei voi elää kädestä suuhun, vaan sen täytyy turvata perustoimintansa pysyäkseen kansainvälisenä laatuyliopistona, joka takaa yliopistoon tuleville nuorille kansainvälisesti korkeatasoisen ja vertailukelpoisen opetuksen sekä houkuttelevan tieteellisen tutkimusympäristön.
Yliopisto joutuu miettimään, mitkä ovat sen vahvuudet, jotka se haluaa ehdottomasti säilyttää ja kehittää, ja mikä muu ydintoiminnan ulkopuolella oleva voidaan karsia tai hoitaa uudella tavalla.
Yt-neuvottelujen aloittaminen yliopistossa on joka tapauksessa tiukka paikka monille oululaisille, sillä yt-menettely koskettaa noin 1?600 henkeä eli yli puolta yliopiston työntekijöistä.
Yt-neuvotteluiden kohteeksi joutuvat kaikki yliopiston hallinto- ja tukitehtävissä toimivat, opettajankoulutus ja tietojenkäsittelytieteet Kajaanin yliopistokeskuksessa, samoin kuin kielikeskus Oulussa. Henkilöstövähennyksen tarve on 180.
Luokanopettajakoulutuksen mahdollinen lakkauttaminen Kajaanin yliopistokeskuksesta olisi kova isku Kainuulle. Kainuun elinkeinoelämän ja työpaikkojen kannalta tärkeämpi konsortioyhteistyön muoto voi silti olla ICT-alan mittaus- ja tietojärjestelmien osaamis- ja innovaatiokeskuksen CEMIS:n kehittäminen.
Luokanopettajakoulutusta saa Pohjois-Suomessa joka tapauksessa tällä hetkellä Oulun ja Kajaanin ohella myös Rovaniemellä. Kielikeskuksen toimintojen lopettaminen Oulussa olisi sen sijaan takaisku kansainvälistä yhteistyötä syventävälle yliopistolle.
Yliopiston hallitus korostaa, että se tekee lopulliset päätökset yt-neuvottelujen päätteeksi selkeiden ja perusteltujen faktojen pohjalta. Järkevää onkin, että tiukassa taloudellisessa tilanteessa tehdään mahdollisimman kestäviä ratkaisuja sen hyväksi, että yliopiston ydintoiminnat pysyvät koskemattomina.
Perustellut lausunnot ja talouden faktat ovat lähtökohta, jonka pohjalta Oulun yliopiston hallitus haluaa varmistaa, että pohjoinen emoyliopisto säilyttää tehonsa ja toimintakykynsä.
Opetusministeriö ajaa korkeakouluverkoston karsintaa. Ammattikorkeakouluja on maassa aivan liian paljon eli 25, kun tavoitteeksi on asetettu 18. Yliopistoja on maassa 16 eli yksi enemmän, mitä opetusministeriö pitää hyvänä. Tässä tilanteessa kahden pohjoisen yliopiston kannattaisi katsoa tilannetta realistisesti. Oulun ja Lapin yliopistojen kannattaisi harkita ennakkoluulottomasti yhdistymistä ja tarjota siten Pohjois-Suomen nuorisolle parasta ja korkeatasoisinta opetusta, mitä löytyy.