Oulun yliopiston rehtorin Lauri Lajusen huolena on, että yliopiston voimavaroja halutaan näinä aikoina usein hajottaa liikaa, kun puhutaan alueellisesta kehittämisestä. Lajusen mukaan on väärin kuvitella, että kärjistäen jokaiseen kuntaan voitaisiin perustaa itsenäisiä alueellisia yliopistoyksiköitä. Sen sijaan pitää kanavoida emoyliopiston osaamista maakuntaan.
Yliopistot joutuvat kohtaamaan yhä suurempia paineita ympäröivältä yhteiskunnalta, joka toivoo yliopiston taloudellista menestystä, kun ajat ovat menneet huonommiksi. Lajusen mukaan vaaditaankin taiteilua, että yliopisto voi liikkua vaatimusten keskellä ja hoitaa myös omat tehtävänsä.
Sitran keskiviikkona ilmestyneessä kirjassa "Yliopistojen kolmas tehtävä" todetaan, että yliopistoissa aletaan nyt tajuta niiden olevan aiempaa vahvemmassa roolissa innovaatioiden synnyttäjänä ja keksintöjen kaupallistajana. Kaikkien tutkijoiden ei tarvitse ryhtyä kaupallistamaan ideoitaan, mutta sitä toimintaa varten pitäisi luoda mahdollisuudet. Yliopistoissa pitäisi olla selkeät pelisäännöt kaupallistamiseen, neuvontapalveluja pitäisi kehittää ja riskirahoitustakin pitäisi olla saatavilla nykyistä helpommin.
Lajusen mukaan kaupallistamisessa ei voida mennä liian pitkälle. Oulussa innovaatiotoiminta on jo Oulun yliopistossa uraa uurtavasti ja aktiivisesti hoidossa, tutkimuspalvelujen puolella. "Esihautomotyyppistä toimintaa voi olla varsinaisesti yliopiston sisällä, mutta varsinainen yritystoiminta pitää saada kauemmaksi", Lajunen linjaa. Sitralla ja yliopistolla onkin Oulussa yhteinen yritys Oulutech hoitamassa tätä tehtävää.
Yritykset ja koulutus elävät aina eri tahtiin
Sitran kirjassa todetaan yliopistokoulutuksen riesaksi se, että koulutuksen ja yritysten rytmit ovat hyvin erilaisia. Kunnollinen koulutus kestää noin viisi vuotta, mutta siinä ajassa yritysten tarpeet ja toiveet ehtivät muuttua monta kertaa.
Informaatioteknologian koulutuskuvioissa on selvästi nähtävissä tämä vaikeus. Ala kasvoi Suomessa hyvin voimakkaasti 1990-luvulla. Samalla syntyi puutetta hyvin koulutetusta työvoimasta. Opetusministeriö alkoi lisätä it-alan koulutuspaikkoja 1990-luvun lopulla. Nyt he alkavat valmistua opinnoistaan.Ongelmana on vain se, että it-ammattilaisille ei enää löydykään yhtä helposti töitä kuin aiemmin, kun taloudellinen tilanne on kääntynyt heikommaksi.
Sitran raportissa arvioidaan, että yliopistot eivät kerta kaikkiaan voi hyppiä yritysten toiveiden mukaan eri suuntiin, kun puhutaan perustutkintoon tähtäävästä opetuksesta.
Lajunen on samaa mieltä. Hänen mukaansa opiskelijoiden sisäänottojen mitoitus on jatkuva ongelma, mutta koulutusjärjestelmä ei voi elää yritysten hetkellisten vaatimusten mukaan.
Lajusen mielestä ei pitäisi kevyesti ja äkillisesti mennä lakkauttamaan kokonaisia yksiköitä, jotta ei menettäisi mahdollisuuksia joustoihin. Hän viittaa rakentamistekniikan opetuksen lopettamiseen Oulun yliopistossa, mitä on monilla tahoilla pidetty virheellisenä ratkaisuna.
Kaikkea ei sitä paitsi tarvitse oppia koulun penkillä. "Ehkä meillä Suomessa ajatellaan liian ahtaasti, että tietty tutkinto antaa pätevyyden vain johonkin tehtävään. Jossakin Englannissa yritysmaailman johtaja voi olla vaikka arkeologi. Yliopistotutkintoahan voi pitää jo sen merkkinä, että ihminen on oppinut ja haluaa oppia uutta", Lajunen sanoo.
Rahahuolet pitäisi saada syrjään
Lajusen mukaan Oulun yliopiston sopeuttamisohjelma on ollut täysin järkevä, nyt menot ja tulot alkavat olla tasapainossa. "Kyllähän budjetti on erittäin tiukka." Hän toivoo, että raha-asiat saadaan pian taustalle.
"Ei meillä toiminta lakkaa. Yliopistoihin kohdistuvat haasteet ovat kovat. Kansainvälistymiskehitys ja toisaalta alueellinen kehitys ja odotukset asettavat paineita. Me emme voi vastata odotuksiin, jos me jatkuvasti vain mietimme rahaongelmia", Lajunen sanoo.