Yli­opis­tol­la kar­toi­tet­tiin es­teet­tö­myyt­tä

Huomautettavaa löytyi muun muassa ahtaista luokkahuoneista, luiskien talvikunnossapidosta ja epäkäytännöllisistä hisseistä.

Anni Mannelin opaskoirineen on tuttu näky yliopiston käytävillä. Hän opiskelee toista vuotta informaatiotutkimus pääaineenaan. Opiskelun aikana yliopisto on tullut tutuksi. Mannelin tietää, missä hissit ja invavessat sijaitsevat, vaikka kyltit ja kampusalueen kartat eivät olekaan aina ajantasalla.
Anni Mannelin opaskoirineen on tuttu näky yliopiston käytävillä. Hän opiskelee toista vuotta informaatiotutkimus pääaineenaan. Opiskelun aikana yliopisto on tullut tutuksi. Mannelin tietää, missä hissit ja invavessat sijaitsevat, vaikka kyltit ja kampusalueen kartat eivät olekaan aina ajantasalla.
Kuva: Maikkola Tapio

Yliopiston käytävät voivat olla melkoinen sokkelo, jos paikkoja ei tunne. Sitä se oli sähköpyörätuolissa istuvalle Anni Mannelinillekin, kun hän 1,5 vuotta sitten aloitti yliopistossa informaatiotutkimus pääaineenaan.

”Aluksi stressasin, että löydän oikeisiin paikkoihin. Saatoin käydä edellisenä päivänä katsomassa, missä seuraavan päivän tunnit pidetään ja miten sinne pääsee.”

1,5 vuoden aikana Mannelin on oppinut yliopiston toimivuudesta paljon. Häntä kuunneltiin maanantaina tarkasti, kun yliopistolla järjestettiin esteettömyyden ja saavutettavuuden kartoituskierros.

Huomautettavaa löytyi muun muassa ahtaista luokkahuoneista, luiskien talvikunnossapidosta ja epäkäytännöllisistä hisseistä.

Ilmoita asiavirheestä