Eduskunta on aloittanut uuden yliopistolain käsittelyn. Esityksessä ehdotetaan tarkennettavaksi eräitä yliopistojen tehtäviä ja hallintoa koskevia säännöksiä sekä siirtymistä kaksiportaiseen perustutkintorakenteeseen.
Yliopiston tehtäviin esitetään lisättäväksi ns. kolmas tehtävä. Yliopistojen tulee toimia vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulostensa yhteiskunnallista vaikuttavuutta.
Viimeaikaisissa korkeakoulupolitiikan linjauksissa on korostettu yliopistojen keskeistä merkitystä niin innovaatiotoiminnassa kuin alueidensa kehittäjinä. Tämä tehtävä on tärkeä ja yliopistot ovat siihen sitoutuneet.
Alueellisen koulutus- ja kehittämisvastuunsa perusteella yhteiskunnallinen vuorovaikutus on ollut Oulun yliopistossa keskeisellä sijalla. Esitys vahvistaa näin käytännössä jo vallinneen toimintaperiaatteen. Yhteiskunnallinen palvelutehtävä on huomioitu myös vuosia 2004-2006 koskevassa opetusministeriön rahoitusmallissa. On siten tarkoituksenmukaista, että toimintaperiaate kirjataan myös yliopistolakiin. Yhteiskunnallinen palvelutehtävä tulisi rahoittaa kokonaisuudessaan opetusministeriön kokonaiskehystä kasvattamalla tai erillisrahoituksella.
Tänä vuonna näin ei ole tapahtunut, vaan yhteiskunnallisen palvelutehtävän rahoitukseen tarvittavia voimavaroja on siirretty yliopiston opetuksen ja tutkimuksen perusrahoituksesta. Nyt Oulun yliopistolla on osoittaa alueyksiköilleen uutta budjettirahaa, kun samanaikaisesti perustoimintojen puolella on haettu neljän prosentin pysyviä säästöjä. Esimerkiksi Kajaanin yliopistokeskuksessa on suorastaan skitsofreeninen tilanne. Siellä yliopistolla on käytettävissä kehittämistoimintoihin ja uusiin koulutusavauksiin yli kaksinkertaiset määrärahat edelliseen vuoteen verrattuna, mutta opettajankoulutusyksikön puolella käydään säästötalkoita.
Yliopistojen tärkein tehtävä on tieteellinen tutkimus ja siihen perustuva korkein opetus, joihin myös vuorovaikutustehtävä pohjautuu. Yliopistot voivat täyttää kolmannen tehtävänsä vain, jos ne pystyvät menestyksellisesti hoitamaan kaksi ensimmäistä tehtäväänsä.
Lakiesityksen mukaan opiskelijan on ensin suoritettava kolmevuotinen kandidaatin tutkinto ennen kuin hän voi aloittaa kaksivuotisen maisterin tutkinnon opiskelun. Vain lääketieteessä alemman tutkinnon suorittaminen ei ole pakollinen. Lainsäädännön tasolla ei tulisi antaa tämänkaltaisia määräyksiä, jotka ovat esteenä joustavalle opiskelulle.
On tarpeetonta edellyttää alemman korkeakoulututkinnon suorittamista ennen kuin saa oikeuden jatkaa opintoja maisterin tutkintoa varten, varsinkin jos opiskelijavalinnassa on opinto-oikeus myönnetty samalla kertaa sekä alemman että ylemmän tutkinnon suorittamista varten. Säädösten tulisi mahdollistaa opintojen järkevä ja joustava suunnittelu eikä rajoittaa sitä tarpeettomasti.
Esityksen mukaan vähintään yhden hallituksen jäsenen tulee olla yliopiston ulkopuolelta. Esitys on linjassa yliopiston tehtävämäärittelyn muutoksen kanssa. Hallituksen kokoonpanon tulee olla kuitenkin sellainen, että se ei etäänny liikaa yliopistoyhteisön perustehtävistä. Yliopiston hallituksen kokoonpano kytkeytyy kiinteästi kysymykseen yliopiston autonomiasta ja siksi hallituksen jäsenten valinta tulee säilyttää yliopiston omassa päätösvallassa.
Rehtorin vaali esitetään siirrettäväksi hallituksen suoritettavaksi. Esityksessä muutosta perustellaan yliopiston johtamisjärjestelmän muutoksen lisäksi mm. joustavuudella ja valintaprosessin keventämisellä sekä viitataan vaalikollegion suuruuteen ja yritysmaailmaan. Yliopiston toiminnassa on tärkeää, että rehtori on myös akateemisilta ansioiltaan arvostettu ja että yhteisö osallistuu laajasti hänen valintaansa.
Hallitusta laajemman vaalikollegion edustuksella on etsitty yliopistojen henkilöstön mahdollisimman laajaa sitoutumista yliopistoyhteisön yhteisiin päämääriin ja tavoitteisiin. Ehdotuksen mukaan rehtori tulisi johtamaan hallitusta, joka on hänet valinnut tehtäväänsä. Ehdotus on ristiriidassa hallinnon ja johtamisen yleisten periaatteiden kanssa. Viittaus yritysmaailmaan ei ole onnistunut, sillä yritysten hallitusten jäsenet edustavat pääasiassa osakkeenomistajia.
Ehdotus voi lisäksi johtaa tilanteeseen, jossa ehdokkaana voi olla useita hallituksen jäseniä. Tämä vaikeuttaisi ehdokkaiden arviointia ja onnistunutta päätöksentekoa. Hallituksen vaalista voisi välillisesti tulla rehtorinvaali, mikä ei olisi eduksi yliopiston normaalille toiminnalle. Nykyinen järjestelmä on toiminut varsin hyvin. Kuten hallituksen kokoonpano niin myös rehtorin valinta liittyvät kysymykseen yliopistojen autonomian toteuttamisesta.
Yliopistojen taloudellista autonomiaa lisääviä elementtejä esitys ei sisällä. Yliopistojen taloudenhoidon kehittämisen kannalta olisi ollut toivottavaa että yliopistoille olisi esitetty edes Helsingin yliopiston ja Åbo Akademin rahastojen kaltainen oikeushenkilöasema.
Yliopistolakiin esitettävät muutokset eivät ole maata järisyttäviä ja tutkintorakenteen muutosta lukuunottamatta niillä on melko pieni vaikutus yliopistojen nykyiseen toimintaan.
Seuraavaksi eduskunta saa käsiteltäväkseen yliopistojen kehittämislain muutoksen. Toivottavasti eduskunta säätää sellaisen lain, että se turvaa yliopistojen minimitoimeentulon Valtion tiede- ja teknologianeuvoston esityksen mukaisesti sekä huomioi palkka- ja vuokrakustannusten nousun.
Yliopistojen on kyettävä kilpailemaan tieteellisen tutkimuksen kansainvälisessä eturintamassa ja globaaleilla koulutusmarkkinoilla. Tämä on asetettava lähtökohdaksi yliopistojen toimintaa ohjaaville säädöksille.