Pääkirjoitus

Yli­opis­to­lain ruk­kauk­ses­sa piilee riski

Moni yliopistolainen kiittää, ja toiset nielevät harmistustaan, kun eduskunnan perustuslakivaliokunta tarttui yliopistolakiesityksessä näkemiinsä puutteisiin. Kun esitykseen puuttui maan ylin perustuslain tulkitsija, on selvä, että muutoksia myös tulee.

Moni yliopistolainen kiittää, ja toiset nielevät harmistustaan, kun eduskunnan perustuslakivaliokunta tarttui yliopistolakiesityksessä näkemiinsä puutteisiin. Kun esitykseen puuttui maan ylin perustuslain tulkitsija, on selvä, että muutoksia myös tulee.

Valiokunta näpäytti uutta Aalto-yliopistoa perustavia tahoja liian hätäisistä päätöksistä, mutta puuttui lausunnossaan myös siihen, mikä on korkeakoulumaailmassa eniten kohua aiheuttanut. Se on kysymys yliopistojen hallitusten kokoonpanosta.

Lakiesitys olisi määrännyt, että tulevissa yliopistojen hallituksissa puolet jäsenistä olisi muita kuin yliopistoyhteisöjen jäseniä. Puolikkaaseen kuuluisivat myös hallituksen puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, mikä käytännössä takaisi ulkopuolisille enemmistön. Perustuslakivaliokunta kuitenkin katsoo, että yliopistoilla on halutessaan oikeus valita hallituksen enemmistö yliopiston omasta väestä.

Lakiesityksen kyseisen kohdan on väitetty merkitsevän kaupallisuuden ja yrityselämän intressien soluttautumista vapaan tutkimuksen ja opetuksen maailmaan. Perustuslakivaliokunta ei kuitenkaan nyt ottanut kantaa tällaiseen uhkakuvaan vaan vain yliopiston itsemääräämisoikeuteen hallituksen kokoonpanosta päätettäessä. Valiokunta totesi erikseen, että hallituksen valinnan tekevällä yliopistokollegiolla tulee olla oikeus valita yliopiston hallitukseen myös ulkopuolisten enemmistö.

On joka tapauksessa vaarana, että korjatussa muodossa hyväksyttävän yliopistolain mukaan maan korkeakoulut nyt valitsevat hallituksen jäsenet sisäsiittoisesti lähinnä yliopiston oman väen piiristä. Tähän viittaa se, että nyt voimassa olevan lain mukaan ulkopuolisia jäseniä voi olla jopa kolmannes koko hallituksen jäsenten lukumäärästä, mutta yhdessäkään yliopistossa tätä enimmäismäärää ei ole otettu käyttöön.

Lakiesityksen mukaan yliopistoyhteisön ulkopuoliset jäsenet "edustavat monipuolisesti yhteiskuntaelämän ja yliopiston toimialaan kuuluvien tieteiden tai taiteiden asiantuntemusta". Ei kuulosta kovin vaaralliselta. Tiukan ulkopuolisten mukaantulon vastustuksen voineekin tulkita perinteiseksi muutosvastarinnaksi ja tarrautumiseksi vanhaan, joka asenteena on hiukan ongelmallinen uutta etsivässä tutkimusmaailmassa.

Toivottavasti tulevien hallitusten valinnoista vastaavilla yliopistokollegioilla kuitenkin riittää rohkeus kääntää katsettaan myös oman talon ikkunoista ulos.

paakirjoitus@kaleva.fi