Kirjoittaja on Lapin läänin maaherra.
Lapin ja Oulun yliopistoissa on kohistu viime viikot rehtorin valinnoista. Oulu päätti äskettäin jatkaa entisen rehtorinsa johdolla. Rovaniemellä monikymmenjäseninen vaalikollegio kokoontuu ensi viikolla valitsemaan kolmesta ehdokkaasta yliopiston tulevien vuosien keulakuvan. Kukin virkaa hakeneista kolmesta ehdokkaasta on monella tavalla ansioitunut ja kokenut yliopistomies, joten lappilaiset voivat olla tyytyväisiä, että saatiin pätevät hakijat. Niin Oulun Lauri Lajusella kuin Lapin yliopiston tulevalla rehtorilla alkavaa toimikautta voi luonnehtia vähintäänkin haasteelliseksi.
Muutama viikko sitten vellonut keskustelu Oulun ja Lapin yliopistojen yhdistämisestä paljasti, että pohjoisen yliopistojen yhteistyössä on paljon parantamisen varaa. Yliopistojen liittäminen yhteen oli opetusministeriön kirjoituspöydän takana syntynyt suunnitelma, joka joutaakin romukoppaan. Ei ole järkevää ajatella, että satojen kilometrien päässä toisistaan sijaitsevien oppilaitosten hallinnollinen yhdistäminen toisi jotain etua, jota ei pitkän välimatkan aiheuttamien lisäkustannusten takia kuitenkin jo kohta menetettäisi. Suuruuden sijasta tulisi enemmän mitata yliopiston merkitystä sen kyvyllä verkostoitua maan sisällä ja kansainvälisesti.
Oulun ja Lapin yliopistot ovat tiedekuntarakenteeltaan täysin erilaisia, mutta yhdessä ne muodostuvat kokonaisen tiedeyliopiston. Oulussa on tekniikkaa, lääke- ja luonnontieteitä, Lapissa hallintoa, yhteiskunta- ja oikeustieteitä sekä taiteen opetusta. Tiiviimmästä yhteistyöstä hyötyisi epäilemättä tiedeyhteisö ja koko Pohjois-Suomi. Siihen päästäisiin, jos sitä todella haluttaisiin. Molemmat yliopistot tuntuvat kuitenkin vakaasti askeltavan omia polkujaan.
Lähestyvä rehtorin vaali on pakottanut lappilaiset toimijat kriittisesti miettimään, miten Lapin yliopisto voi vahvistaa asemaansa tiedeyliopistojen joukossa. Esko Riepulan pitkällä rehtorikaudella oppilaitos on kasvanut korkeakoulusta yliopistoksi. Kasvu on merkinnyt ennen muuta rakentamista. Nyt yliopiston kampus alkaa olla valmis. Kaikki tiedekunnat ovat saaneet asianmukaiset toimitilat.
Jatkossa yliopiston olisi profiloiduttava hyvillä tutkijoilla ja tutkimuksilla. Lapin olisi löydettävä ne tutkimusalat, joissa se haluaa olla huippuyksikkö. Ensimmäiset vuosikymmenensä yliopisto on keskittynyt kouluttamaan maistereita. Maakuntakorkeakouluhanke on avannut yliopisto-opinnot koko laajan Lapin alueelle. Yliopisto-opintoja voi suorittaa myös etäopiskeluna ja verkon avulla. Tohtoritutkintoja Lapin yliopistossa tarvittaisiin lisää.
Valtiontaloudessa eletään tuottavuusajattelun ja säästötavoitteiden hengessä. Valtionhallinnossa pitäisi vähemmällä väellä saada enemmän aikaan. Yliopistojen kohdalla nämä tavoitteet on muunnettavissa helposti vaatimuksiksi kouluttaa lisää maistereita ja tohtoreita. Tiedeyhteisöissä tuottavuusajattelusta ei ole riemastuttu. Siellä tuottavuuspuheet helposti koetaan hiostamiseksi. Toisaalta yliopistoissakin tunnustetaan, että monet asiat voitaisiin tehdä nykyistä tehokkaammin.
Tohtoritehtailu on mitä kannatettavinta, kunhan sitä ei tehdä vain rahan ehdoilla. Korkeatasoinen, tieteellinen tutkimus koituu koko kansan hyväksi. Pohjois-Suomen yliopistojen välille toivoisi saatavan enemmän tutkijaverkostoja ja -koulutusta, jotta yliopistojen monitieteellistä osaamista voitaisiin käyttää paremmin alueen ja koko tiedemaailman hyväksi.
Yliopistojen piiristä ei myöskään ole juuri hurraa-huutoja kuultu tulospalkkausjärjestelmästä, joka on valtionhallinnossa yleisesti otettu käyttöön. Tulospalkkaus merkitsee, että työntekijälle maksetaan hänen tehtävänsä vaativuuden mukaan palkan perusosa. Loppupalkasta tulee työntekijän henkilökohtaisen osaamisen ja tuloksellisuuden perusteella. Arvioinnin laativat työntekijä ja hänen esimiehensä käymissään kehittämiskeskusteluissa.
Valtionhallinnosta tuskin löytää työpaikkaa, jossa uuden palkkausjärjestelmän käyttöönotto ei olisi herättänyt arvostelua. Tyytymättömiä palkkausjärjestelmän soveltamiseen ovat ennen muuta ne, joiden palkkatasoon uudistus ei välittömästi tuonut muutosta. Tyytyväisimpiä ovat uudet työntekijät, koska he saavat heti osaamistaan vastaavan palkan joutumatta odottamaan valtionhallinnon vanhan ikälisäjärjestelmän määrävuosikorotuksia. Kokonaisuudessa palkkausjärjestelmän uudistus on hyvä työväline, josta yliopistotkin voivat hyötyä.
Tuottavuusajattelussa tiukoille on joutumassa ennen muuta perustutkimus, jota kaikki yliopistot tarvitsevat. Ilman sitä yliopiston on turha toivoa saavansa huippuja jollakin tieteen alalla. Perustutkimus ei välttämättä ole kovin trendikästä, eivätkä yliopistojen ulkopuoliset rahoittajat kuten elinkeinoelämä ole kiinnostuneet siitä, koska tutkimuksen hyödyt eivät ole heti nähtävissä. Perustutkimus ei juuri kiinnosta tavallisia ihmisiä saati elinkeinoelämää, koska sen aiheet eivät ole ajankohtaisia tai puhuttelevia. Silti juuri tämä tutkimus on tieteen selkäranka.
Perustutkimuksen tehtävänä on tuottaa uutta, luotettavaa tietoa erilaisista ilmiöistä ja kehityslinjoista sekä pukea esitys tieteelliset kriteerit täyttäväksi kokonaisuudeksi. Tästä yliopistojen perustehtävästä ei juuri puhuta, mutta tutkijoita, aikaa ja rahaa tämäkin työ vaatii. Sen sijaan toivomme, että yliopistot olisivat valtakunnallisesti ja alueellisesti tieteen, tutkimuksen ja koulutuksen vetureita. Haluamme yliopistojen pysyvän ajan hermolla ja reagoivan nopeasti kulloisiinkin ajan muutoksiin. Kunhan ei tulisi vaadittua yliopistoilta liikaa.