Joissakin Länsi-Euroopan maissa yhdellä lomakkeella voi hakea useaan yliopistoon. Esimerkiksi Britanniassa on yhteishaku ja -valinta. Siellä opiskelijat panevat yliopistot ja opintosuunnat haluamaansa järjestykseen. Jos ensimmäiseen vaihtoehtoon ei pääse, voi opiskelupaikka avautua toiseen yliopistoon. Lisäksi syksyllä on täydennyshaku.
Suomessa järjestetään vuosittain yli 500 pääsykoetta. Selvitysmies Sakari Ahola on tutkinut yliopistojen opiskelijavalintojen kehittämistä. Hän ehdottaa valtakunnallista yhteishakujärjestelmää. Yhdellä lomakkeella haettaisiin useampia koulutuspaikkoja. Yhteishakuorganisaatio luotaisiin opetushallituksen ylläpitämän hakijarekisterin yhteyteen.
Yhteishausta on puhuttu aikaisemminkin, mutta ajatukset ovat aina kariutuneet yliopistoihin. Ne pitävät tiukasti kiinni siitä, että opiskelijavalinnat kuuluvat yliopistojen autonomian piiriin. Selvitysmies on tunnustanut tosiasiat. Hän ei esitä muutoksia yliopistolakiin, vaan kannustaa neuvotteluihin.
Yhteishaku on pelkkää tekniikkaa, joka ei vaaranna yliopistojen itsenäisyyttä. Sen sijaan yhteisvalinta, Britannian tapaan, voisi olla uhka maakuntayliopistoille. Yliopistot eivät hyväksy sitä, että ne saavat opiskelijoiksi vain niitä, jotka eivät muualle "kelpaa". Tosin yhteisvalinnalla saattaisi olla myönteisiäkin vaikutuksia, pakottaisihan se yliopistot kiinnittämään huomiota opetuksen tarjontaan ja laatuun.
Sen sijaan yliopistot ja ammattikorkeakoulut yhdistävään kandidaattitason valintaan kannattaa suhtautua varauksella, ovathan yliopiston ja ammattikorkeakoulun luonne ja tehtävät erilaisia.
Hallituksen tavoitteen mukaan vuonna 2008 runsas puolet uusista opiskelijoista olisi samana vuonna toisen asteen koulutuksen päättäneitä. Ahola kuitenkin etenisi tavoitteeseen harkiten, koska uusien opiskelijoiden suosiminen asettaisi aikaisempina vuosina pyrkineet epäoikeudenmukaiseen asemaan. Hänen mukaansa uudet ylioppilaat eivät tarvitse kiintiötä, ja lisäpisteiden antamisessakin halutaan edetä varovasti. Kovin tarkkoja valtakunnallisia määräyksiä ei Ahola kannata, vaan ne tulisi ratkaista aloittain. Varusmies- ja siviilipalvelus kuitenkin otettaisiin huomioon.
Selvitysmies on liian varovainen. Jotain on tehtävä, jotta viive lukion ja opiskelun välillä ei kasva vuosiksi. Jos kiintiöt eivät kelpaa, lisäpisteitä on annettava muillekin kuin miehille. Jos siirtymäaika asetetaan riittävän pitkäksi, korjautuu myös vanhojen ylioppilaiden asema.
paakirjoitus@kaleva.fi