Nykyään keskustellaan enemmän tai vähemmän yliopistojen valintakokeiden korvaamisesta ylioppilastutkinnon arvosanoilla tapahtuvalla valinnalla.
Tämänhetkisen yliopistolain 36 § määrittelee valintajärjestelmän yliopiston itsensä päätettäväksi. 36 a § taas määrää yliopistolle oikeuden käyttää erillisvalintaa tietyissä tapauksissa yhteishaun sijasta.
Lisäksi laissa mainitaan, että yliopisto voi jakaa hakijat erilaisen koulutustaustan perusteella erilaisiin ryhmiin.
Mikäli yliopistolakia muutettaisiin siten, että valinnat perustuvat pelkkiin ylioppilasarvosanoihin, ammatillinen koulutus muuttuisi kovin kapeaksi jatko-opintojen kannalta. Termi ”elinikäinen oppiminen” ei istu tähän kovinkaan hyvin.
Tällä hetkellä käsittääkseni joihinkin yliopisto-opintoihin pääsee suoraan sisään ko. opintojen edellyttämällä riittävän hyvällä ylioppilasarvosanalla.
Pääasiassa opiskelijat valitaan kuitenkin erillisellä pääsykokeella. Esimerkiksi oikeustieteelliseen tiedekuntaan pyrkivän kyky soveltaa lakeja testataan jo pääsykoevaiheessa.
Näyttelijäksi halukasta testataan aika selkeästi, valintaperusteissa lukee ”suoritetun ylioppilastutkinnon” tai vastaavan lisäksi ”henkilö, joka valintakokeissa on osoittanut taiteellisen lahjakkuutensa.” Ainakaan itse en ymmärrä, miten lahjakkuutta näyttelijänä voidaan testata pelkällä ylioppilaskokeella.
Lisäksi vaikkapa opettajana toimiminen on täysin oma lukunsa, eikä kykyä toimia opettajana voi testata millään tavalla järkevästi ylioppilaskokeella. Mitä siinä kysyttäisiin?
Mainittakoon, että ainakin joissakin oppilaitoksissa sinänsä jo muodollisesti pätevältä opettajalta vaaditaan vielä erikseen opetusnäyte, jossa selvitetään, osaako opettaja oikeasti opettaa.
Niin sanottu ”setelikarsinta” eli viisinumeroiset lukukausimaksut olisi teknisesti helppo ratkaisu kaikille tahoille. Se ei vain sovellu suomalaiseen tasa-arvoiseen ja kaikille mahdollisuudet tarjoavaan yhteiskuntaan lainkaan, eikä mielestäni olisi muutenkaan oikeudenmukainen tai järkevä ratkaisu.
Hirvittää ajatellakin, miltä ylioppilastutkinnolla valittu ensimmäisen vuosikurssin kadettiporukka näyttää seistessään asennossa, luultavasti varsin vakavailmeisen kouluttajansa edessä.
Puhumattakaan Sibelius-akatemian soitonopettajan tärykalvoista, kun hänen kuuden laudaturin jousikvartettonsa avaa pelin.
Antti Junttila
Liminka
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.