Yliopistojen biologiset tutkimusasemat ovat katoava luonnonvara. Jatkuvasti miehitettyjä, pitkien aikasarjojen aineistoa kokoavia kenttä-asemia on itse asiassa enää vain Suomessa. Muualla maailmassa sellaiset on viimeisten parinkymmenen vuoden aikana lakkautettu.
"Venäjällä tosin on vielä asemia, mutta ne ovat rahoituskriisissä. Tutkijat joutuvat haalimaan ruokarahansakin kokoon omalla toiminnallaan", kuvailee Helsingin yliopiston Värriön tutkimusaseman johtaja, professori Erkki Pulliainen.
Jopa USA:ssa kenttäasemat ovat lopettaneet pitkien havaintosarjojen kokoamisen, ja Kanadassa työtä tekee lahjoitusvaroin vain yksi asema, Manitoban yliopiston yksikkö Winnipegin lähistöllä. Muuallakin maailmassa pitkän linjan tutkimusta tehdään vain harvoissa yksiköissä, jotka toimivat lahjoitusten tai säätiöiden varassa.
EU puolestaan rahoittaa budjetistaan vain meribiologisia asemia, jotka ovat sen lempilapsia.
Erkki Pulliainen muistelee vierailuaan USA:ssa Tervolan maatalousoppilaitoksen kokoisessa hienossa tutkimuslaitoksessa, joka kumisi tyhjyyttään varojen puutteessa. Vain vartijat olivat paikalla, ettei valtion omaisuutta varasteta.
Samanlainen on suunta Ruotsissa. Tutkimusasemat ovat käytössä vain tarvittaessa, erilaisissa projektiluonteisissa hankkeissa. "Teollisuus ja taloustoimijat eivät tykkää bioindikaattoreista. He ovat valmiita siirtämään kaiken tutkimuksen oikeasta luonnonympäristöstä laboratorioihin", Pulliainen arvostelee.
Vain jatkuva seuranta
paljastaa muutokset
Nykysuuntaus on Pullaisen mielestä tietoista politiikkaa, joka näkyy myös eräiden suurten valtioiden haluttomuutena allekirjoittaa kansainvälisiä ilmastosopimuksia. Projekteihin pilkottua tutkimusta on helpompi hallita, ja välttää epämieluisat tulokset.
"Ulkomaiset tutkijat kadehtivat suomalaista systeemiä, mutta he ovat voimattomia. Tutkijoilla on vaikutusvaltaa vain silloin, kun heidän tuloksensa miellyttävät poliitikkoja", Pulliainen sanoo.
Perustiedon keruun hiipuminen on riski, sillä luonnon tilan muutokset voi osoittaa vain pitkillän koesarjoilla elävässä luonnossa.
"Ilman niitä kaikki on uskonvaraista. Miten voisimme tietää esimerkiksi nykyisestä ilmastonmuutoksesta, ellei siihen liittyvää tietoa olisi kerätty aiemmin", Erkki Pullainen huomauttaa.
Pitkäjänteinen luonnontutkimus on sijoitus tulevaisuuteen, vaikkei hyöty vielä seuraavalla tili- tai vaalikaudella näkyisikään. Tietojen arvo paljastuu vasta, kun suuria muutoksia luonnossa tapahtuu.
"Kyse on yksinkertaisesti siitä, onko maapallo kertakäyttöhyödyke, vain pyrimmekö me täällä aidosti kestävään kehitykseen", Pulliainen sanoo.
Vaikka Suomestakin on jo lakkautettu pari tutkimusasemaa, tilanne on vielä hyvä. Helsingin, Oulun ja Turun yliopistoilla sekä RKTL:llä on yhteensä toistakymmentä biologista asemaa eri puolilla maata. Biologiaa sivuavia yksiköitä tai observatorioita on lisäksi useita.
Värriön asema
juhlii julkaisuin
Epävarmuus leimaa silti myös Suomen asemien toimintaa niin kauan, kun niiden rahoituksesta pitää taistella joka vuosi tiukasti yliopistojen sisällä. "Aina kun talous taantuu, keskustelu asemien kohtalosta viriää", Pulliainen sanoo.
Selvintä olisi Pulliaisen mielestä turvata asemille erillinen rahoitus valtion budjetissa, vaikkapa opetusministeriön momentilla.
Kyse olisi pikkujutusta. "Lisärahoitusta ei tarvittaisi. Valtio vain irrottaisi yliopistojen nykyisestä rahoituksesta tietyn osan tutkimusasemia varten", hän huomauttaa.
Värriön tutkimusasema Sallassa täytti elokuun puolivälissä 35 vuotta, mutta juhlaa vietettiin vain kirjallisen tuotannon merkeissä. Värriöstä ilmestyi englanninkielinen tieteellinen teos ja toinen, kansantajuisempi Lapin luonto-opas matkailijoille, on kustantajan arvioitavana.
Erämaassa tiettömän taipaleen takana sijaitseva Värriön asema on lajissaan ainutlaatuinen yksikkö. Se on toiminut alkuvaiheen jälkeen jatkuvasti miehitettynä joka ikinen päivä. "Se lienee maailmaennätys", Erkki Pulliainen kehaisee.
Asema palvelee sekä Helsingin että Oulun yliopistoja. Siellä on työskennellyt yli 50 tutkijaa, ja tutkimuksia on näädän lisäksi tehty linnuista, kaloista, lumesta, marjasadoista, havupuiden siemensadoista, perhosista, jäniksistä ja kasveista. Aseman yhteydessä toimii myös ilmanlaatua mittaava SMEAR-yksikkö.
Asema perustettiin aikoinaan rajavartiolaitoksen, metsähallituksen ja yliopiston yhteistyönä. Erkki Pulliainen vei valmiit suunnitelmat ja rahoituksen yliopistolle, joka joutui kustantamaan itse vain puhelinlinjan ja moottorikelkan.
Kun Pulliainen siirtyi Oulun yliopiston leipiin, hän jatkoi aseman johtajana yliopistojen yhteistyösopimuksella. Palkkaa aseman johtajuudesta hän ei ole nostanut penniäkään. "Minulla on riittävät tulot muutenkin, ja Värriö on minulle elämää suurempi asia", Pulliainen perustelee.
