Yliopistojen varainhankinta lähti liikkeelle surkeana ajankohtana, keskellä talouskriisiä. Varainkeruulle pitäisikin saada vuoden, parin jatkoaika.
Tulossa oleva yliopistolaki turvaa lupausten mukaan korkeakoulujen perusrahoituksen, joka vastedeskin tulee valtiolta. Sen lisäksi yliopistot saavat mahdollisuuden omaan varainhankintaan. Sen tuotoilla on määrä vahvistaa yliopistojen taloudellista itsenäisyyttä ja toimintakykyä sekä saada voimaa sellaisiin uusiin avauksiin, joihin perusrahoituksesta on vaikeampaa lohkaista riittävästi varoja.
Lain tarjoama mahdollisuus on aiheuttanut vipinää koko maassa. Yliopistot ovat pystyttäneet varainkeruukampanjoita, joihin lisävauhtia antaa antelias lupaus valtiolta: se antaa runsaan lisäsijoituksen yliopistojen itse keräämien summien päälle. Jos esimerkiksi Oulu pääsee omaan tavoitteeseensa 20 miljoonaan euroon, valtion lisäsijoituksen avulla kokonaispotti nousisi 50 miljoonaan. Sillä saataisiin aikaan yhtä ja toista merkittävää.
Fiksua ja kannustavaa järjestelmää vain varjostaa jättimäinen ongelma: päälle iskenyt talouskriisi. Yksityinen lahjoitusraha ei nyt käy yliopistojen pyydyksiin odotetusti, kun taantuma syö yritysten voittoja ja kiristää myös tavallisten suomalaisten taloutta.
Tämä näkyy myös Oulussa. Yhteinen yliopisto -kampanjan 20 miljoonan euron tavoitteesta on tällä hetkellä koossa on noin kaksi miljoonaa. Vaikka aikaa keruuseen onkin ensi vuoden loppuun, tilanne ei näytä hyvältä.
Aivan samanlaisia ongelmia on maan muissakin yliopistoissa, vaikka keruita vauhdittaa lahjoitusten verovähennysoikeus. Tämän ja ensi vuoden verotuksessa vähennyskelpoisia ovat lahjoitukset, jotka ovat kooltaan 850-250 000 euroa.
Toinen yliopistojen suurta enemmistöä koskeva ongelma tulee korkeakoululaitoksen sisältä: samalla lahjoitusraha-apajalla on ensi syksynä pääkaupunkiseudulla toimintansa aloittava Aalto-yliopisto. Sen tavoitteena on kerätä yksityistä rahaa peräti 200 miljoonaa euroa.
Nyt tuosta summasta on koossa 112 miljoonaa euroa. Ensi syksynä yliopiston lukuvuoden avauksen yhteydessä tultaneen kertomaan uusista suurista lahjoituksista. Siten elinkeinoelämän pontevasti tukema Aalto-yliopisto tulee ilmeisesti pääsemään tavoitteeseensa ja saa mojovasti voimaa toimintaansa alusta alkaen.
Asiassa ei olisi muuten mitään ongelmallista, ellei uusi tulija imisi happea muiden yliopistojen keruukampanjoilta. Näin on nyt selvästi tapahtunut.
Aalto-yliopiston anti Suomen tieteelle tulee varmaankin olemaan myönteinen. Mutta sen vetäessä julkisen huomion ja rahat syntyy vain helposti vaikutelma, että muut yliopistot olisivat tieteentekijöinä ja opetuksen antajina jotenkin kakkosluokkaa. Näinhän ei ole ollenkaan. Helsingin yliopiston ohella "maakuntayliopistot" kuten Oulu, Jyväskylä, Kuopio ja Turku ovat tietyillä aloilla nousseet jopa maailman huipulle. Yliopistojen tasosta kertovat myös niiden sijoitukset niin sanotulla Shanghain listalla.
Koska yliopistot ovat talouskriisin takia joutuneet yksityisen rahan keruussa odottamattoman vaikeaan tilanteeseen, tarvittaisiin nyt valtion vastaantuloa: keruun määräaikaa olisi syytä jatkaa ensi vuoden lopusta eteenpäin esimerkiksi vuoden 2012 loppuun.
Tuohon mennessä talouskriisissä on toivottavasti päästy pahimman yli, ja lahjoitusrahaa olisi silloin tarjolla nykyistä runsaammin. Kenenkään etu ei ole, jos yliopistot nyt joutuvat päästämään hienon tilaisuutensa käsistä syistä, joihin ne itse eivät voi paljonkaan vaikuttaa.