Kirjoittaja on Lapin yliopiston rehtori.
Opetusministeriö pyysi lokakuussa yliopistoilta lausuntoa "Yliopistokiinteistöjen käyttäminen yliopistojen pääomittamiseen"-työryhmän kannanotoista. Lapin yliopisto toi lausunnossaan työryhmän kannanotoista esiin muutamia yliopistouudistuksen ongelmakohtia, jotka tulisi ottaa huomioon asian jatkovalmistelussa talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa.
Pääomittaminen on yliopistojen tulevaisuuden kannalta tärkeä asia. Yliopistojen vakavaraisuuden ja maksuvalmiuden turvaaminen edellyttää uudistuksia yliopistojen muuttuessa uuden yliopistolain myötä valtion virastoista oikeushenkilöiksi. Yliopistojen vakavaraisuutta ja maksuvalmiutta on varmistettu aiemmilla päätöksillä 150 miljoonan euron suuruisella lisämäärärahalla, yliopistoihin tehtävillä finanssisijoituksilla ja yliopistojen omilla mahdollisilla siirtyvillä määrärahoilla.
Opetusministeriön työryhmän esittämä malli yliopistokiinteistöjen omistajuuden uudelleenjärjestelystä antaa yliopistojen pääomittamiseen yhden mahdollisen lisävälineen.
Yliopistojen pääomittamisen toimenpiteiden vaikutukset kohtelevat eri yliopistoja eri tavoin. Finanssisijoitusten jakokriteerit eriarvoistavat yliopistoja lähtökohtaisesti. Yksityisten pääomasijoitusten hankkiminen finanssisijoitusten perusosaksi on helpompaa tietyillä alueilla ja tietyillä aloilla toimiville yliopistoille. Käytännössä origon ytimessä on Helsingin teknillinen korkeakoulu.
Yliopistokiinteistöjen käytön yliopistojen pääomittamiseen tulisi tasa-arvoistaa yliopistoja. Pääomittamista selvittänyt työryhmä on todennut, että kiinteistöjen avulla voidaan lisätä yliopistojen taloudellista itsenäisyyttä. Kiinteistöomaisuutta voidaan käyttää velan vakuutena. Yliopistojen tuloja voidaan kasvattaa vuokraamalla tiloja ulkopuolisille. Kiinteistöosakkeita voidaan myydä ja saada näin rahoitusta yliopiston strategian kannalta tärkeisiin investointeihin. Kiinteistöomaisuus mahdollistaa yliopistoille kansainvälisen yhteistyön hankkeissa edellytetyn vakavaraisuuden.
Työryhmä on päätynyt esittämään yliopistojen 66-prosenttisesti ja valtion 33-prosenttisesti omistamaa kiinteistöyhtiömallia, jossa yliopistokiinteistöt omistaisi kolme yhtiötä. Helsingissä kiinteistöyhtiöistä toimisi kaksi. Muun Suomen kaikki yliopistot on mallissa niputettu yhteen yhtiöön, jota on jo leikkimielisesti alettu kutsua nimellä Oy LoSu Ab, Loput Suomesta. Tasa-arvon toteutumisen näkökulmasta työryhmän esittämä yhtiömalli kohtaa eri yliopistot eri tavoin ja lisää edelleen yliopistojen alueellista ja muun muassa kokoon perustuvaa eriarvoisuutta.
Kiinteistöosakkeiden käyttö velan vakuutena on mahdollista, mutta on epävarmaa mikä tulee olemaan osakkeiden reaalinen arvo. Yliopistojen muuttuminen oikeushenkilöksi ei avaa uusia alueellisia kiinteistömarkkinoita. Yliopistoilla on jo tähän mennessä ollut mahdollisuus tilojensa vuokraamiseen. Mikäli tarjontaa ja kysyntää ei ole luotavissa, tilatuloutusten määrä säilyy nykyisellään.
Mikäli Oy LoSu Ab:n kiinteistöosakkeita voidaan myydä vain toiselle yliopistolle tai valtiolle, osakkeiden hinnat eivät ole todellisia. Osakkeiden myynti ulkopuolisille luo puolestaan kestämättömän tilanteen johtaen asteittain markkinavoimaisten ulkopuolisten tahojen pääsyyn yliopistojen kiinteistöyhtiöihin.
Tämä tie johtaa toimitilojen nopeaan rapistumiseen ja vuokrakustannusten nousuun. Kiinteistökuplaperustaisen finanssikriisin aikana Oy LoSu Ab:n kiinteistöosakkeiden omistaminen ei myöskään luo vakavaraisuutta. Monia kiinteistöjä, kuten suolle rakennettua Oulun yliopistoa, olisi vaikea saada kaupaksi vapailla markkinoilla, joten niiden vakuusarvo on kyseenalainen.
Yliopistolakiuudistus tähtää yliopistojen taloudellisen autonomian kasvattamiseen. Yliopistojen ääni, eikä siten myöskään autonomia, ei toteudu esitetyssä yhtiömallissa. Esimerkiksi Lapin yliopiston osuus "muun Suomen yliopistojen kiinteistöyhtiöstä" on arviolta vajaa neljä prosenttia yliopistojen osuudesta ja noin 2,5 prosenttia kokonaisomistuksesta, mikäli kiinteistöyhtiön osakkeet jaetaan työryhmän esittämällä tavalla. Tällöin Lapin yliopistolla ei ole todellista sananvaltaa omien tilojensa määrään, kunnostamiseen tai noudatettavaan vuokratasoon.
Käytännössä esitetty malli vahvistaakin yliopistojen taloudellista autonomiaa kiinteistöpäätöksissä ainoastaan metropolialueen suurten yliopistojen, Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston osalta, ja voidaan nähdä osana eriarvoistavan uuden aluepolitiikan suuntausta.
Nykyinen Lapin yliopiston yhteistyö Senaatti-kiinteistöjen kanssa on ollut toimivaa. Riskinä onkin, että muun Suomen yliopistojen kiinteistöyhtiössä päätöksenteko ei kohtele yliopistoja tasapuolisesti, vaan suhteessa niiden omistusosuuden kautta saavutettavaan äänivaltaan. Lapin yliopisto esittää lausunnossaan työryhmän muistiosta, että valtioneuvosto mahdollistaisi erilaisten mallien käytön pääomittamisessa ottaen huomioon alueiden erityispiirteet ja käynnissä olevat laajat yhteistyöhankkeet.
Lapin yliopiston pääomittamisen näkökulmasta, samoin kuin toimitilojen kunnossapidon kannalta, on kiinteistöjen siirtäminen suoraan yliopiston taseeseen paras mahdollinen toimintatapa. Lapin yliopiston näkökulmasta tasemalli edistäisi osaltaan toimitilojen järkevää ja tarkoituksenmukaista käyttöä Lapin korkeakoulujen yhteisesti muodostamassa Lapin korkeakoulukonsernissa.