Oulun ja Lapin yliopistojen yhdistäminen ei ehkä toisi suuria säästöjä, mutta varmasti vauhdittaisi opetuksen ja tutkimuksen yhteistyötä. Yhteenmenon edut ja haitat kannattaa perusteellisesti selvittää.
Julkisuuteen vuotaneet opetusministeriön virkamieshahmotelmat Suomen yliopistojen yhdistämisistä ovat Pohjois-Suomelle merkittäviä, koskevathan ne myös Oulun ja Lapin yliopistoja. Näistä kahdesta opinahjosta kaavaillaan uutta Pohjois-Suomen yliopistoa. Sen opiskelijamäärä nousisi yli 20 000:n.
Samalla tavoin ministeriössä on luonnosteltu muitakin fuusioita: Turun yliopiston ja Turun kauppakorkeakoulun, Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston sekä pääkaupunkiseudulla Teknillisen korkeakoulun, kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun yhteenmenoa. Hahmotelmien taustalla on korkeakoulutuksen tarpeen todennäköinen vähennys ja vuoteen 2010 ulottuva tuottavuusohjelma, jolla haetaan säästöjä ja tuloksellisuutta yliopistolaitoksesta.
Hälyn noustua sekä opetusministeri Antti Kalliomäki että kulttuuriministeri Tanja Karpela kiiruhtivat rauhoittelemaan säikähtäneitä: Kalliomäen mukaan suunnitelma on "suuntaa antava". Karpela taas piti "teoreettisena pohdintana" ajatusta kaukana toisistaan sijaitsevien yliopistojen yhdistämisestä. Kulttuuriministeri epäilemättä viittasi Oulun ja Lapin yliopistoihin.
Pelkkinä sormiharjoitelmina ei virkamiesten luonnoksia kuitenkaan kannata pitää. Suomen korkeakoululaitosta on useassa selvityksessä pidetty liian hajanaisena. Myös valtioneuvoston viimevuotisen periaatepäätöksen mukaan korkeakoulujärjestelmää tulee koota suurempiin kokonaisuuksiin. Tietä käytännön päätöksille on siis pohjustettu.
Jos yliopistoja lähdetään hallinnollisesti lyömään yhteen, maan korkeakoulukartta näyttää, mistä aloittaa: yhdeksän erillisesti hallinnoidun korkeakoulun kasautuma pääkaupunkiseudulla on yksiselitteisesti voimavarojen haaskausta.
Ajatus pohjoisen yliopistojen yhdistämisestä sai Lapin yliopiston rehtorin Esko Riepulan ärähtämään: hän piti ministeriön ajatuksia mielikuvapolitikointina, muistutti Oulun ja Rovaniemen pitkästä etäisyydestä ja kyseenalaisti oletetut säästöt. Oulun rehtori Lauri Lajunen on pohdinnalle avoimempi. Hänen mielestään yhdistämiseen pitää suhtautua mahdollisuutena, mutta ilman tarkkoja analyysejä ei päätöksiä hänen mielestään pidä mennä tekemään.
Perusteellinen selvitys onkin tarpeen ennen kuin ratkaisuja suuntaan tai toiseen tehdään. Perinpohjaisesta analyysista ei luulisi olevan haittaa kummallekaan yliopistolle. Ennen sen valmistumista ei kantoja pitäisi myöskään periaatesyistä lyödä kiinni.
Tällä hetkellä Oulun ja Lapin yliopistojen opetuksen ja tutkimuksen paleteissa ei päällekkäisyyksiä juuri ole. Siinä mielessä yliopistot loksahtaisivat luontevasti yhteen. Oulussa esteettömään käyttöön tulisivat esimerkiksi Lapin yhteiskunta- ja oikeustieteellinen osaaminen. Lapin taiteiden tiedekunta ja Oulun teknillinen tiedekunta voisivat taas päästä nykyistä hedelmällisempään yhteistyöhön esimerkiksi uusien innovaatioiden kehitystyössä.
Yhdistämisen ydinongelma on Riepulankin esiin nostama Oulun ja Rovaniemen välinen etäisyys, runsaat 220 kilometriä. Sitä kuilua on vaikea ylittää uusimmallakaan viestintätekniikalla. Se myös vaikeuttaisi säästöjen hakua, koska moni palvelutoiminto pitäisi säilyttää kummallakin paikkakunnalla.
Se on kuitenkin ennen selvitystäkin ilmeistä, että yliopistojen yhteistyötä on syytä tiivistää. Se on koko Pohjois-Suomen etu.