Kolme viisasta miestä, talousnobelistimme Bengt Holmström, Evan ja Etlan toimitusjohtaja Vesa Vihriälä ja professori Sixten Korkman, kaikki kokeneita ja monissa taloushallinnon eturivin paikoilla toimineita henkilöitä, jättivät tämän vuoden budjettiriihen alla 21.8. raporttinsa ”Talouspolitiikan pääasiat” valtiovarainministeriölle toimenpiteistä, joihin valtion kannattaisi tarttua.
Yksi näistä ehdotuksista koski osaamisen ja rakennemuutoskyvyn vahvistamista. Suomi on heidän raporttinsa mukaan osaamistasoltaan vain vähän OECD-maiden keskitason yläpuolella ja tutkimus- ja osaamistason liiketoiminnallisen hyödyntämisen osalta alisuoriutuja. Mielestäni kovaa tekstiä ja rehellistä puhetta!
Viimeaikaisia ja edelleen vuonna 2018 jatkuvia koulutussäästöjä on arvosteltu ja syystäkin. Emme viime vuosina ole todellakaan loistaneet teknologiateollisuuden viennin kasvulla ja korkean lisäarvon tuotteilla.
Viisaat miehet ovat yksimielisiä siitä, että yliopistojen perusrahoitusta on lisättävä. Keinoiksi he esittävät, että koko korkeakoulujärjestelmä olisi syytä jakaa laaja-alaisiin, kansainvälisen tason tutkimukseen tähtääviin tutkimusyliopistoihin, joita ei ole kovin monta ja toisaalta koulutukseen painottuviin korkeakouluihin. Rakenteellisen kehittämisen kautta olisi siis tarkoitus uudella tavalla kohdentaa rahoitusta yliopistoille niiden uuden ja erilaisen tehtäväkuvan mukaisesti.
Tätä yliopistojen rakenteellista kehitystä odotellessa viisaat miehet ovat ehdottaneet keinoiksi yliopistojen pääomittamista tai yksityisen rahoituksen keräämistä lukukausimaksuina myös oman maan opiskelijoilta.
Jälkimmäinen vaihtoehto olisi helppo ja varsin tuottoisa lisärahoituslähde yliopistoille. Mielestäni tämä vaikkapa vain 500–1 000 euronlukukausimaksu ei toteudu Suomessa ennen kuin sama lukukausimaksukäytäntö tulisi voimaan myös muissa Pohjoismaissa.
Yliopistojen pääomittamiseen valtio on sen sijaan luvannut käyttää 150 miljoonaa euroa hyvityksenä sille, että yliopistot keräsivät itse 130 miljoonaa euroa yksityistä rahaa kahden ja puolen vuoden aikana marraskuusta 2014 toukokuun loppuun 2017.
Parhaiten yksityistä rahaa kykenivät keräämään Helsingin yliopisto ja Aalto-yliopisto, jotka kahdestaan keräsivät yli 42 prosenttia koko 130 miljoonan potista. Heikoiten yksityistä rahaa onnistuivat keräämään pehmeitä tieteitä edustavat yliopistot.
Ensi ja seuraavan vuoden budjettiin on varattu yhteensä 50 miljoonaa euroa jaettuna vuosille 2018 ja 2019 Suomen Akatemialle lippulaiva tutkimuskeskittymien toteuttamiseen.
Tämä on hyvä avaus kohti kansainvälisen tason tutkimukseen tähtääviä tutkimusyliopistoja. Yliopistojen rakenteellista kehittämistä ei mielestäni pidä jättää vain yliopistojen itsensä toiminnan varaan, vaan valtion on selvästi näytettävä suuntaa. Ilman valtion ohjausta rakenteellinen kehittäminen etenee liian hitaasti.
Suomessa toimii tällä hetkellä 14 yliopistoa. Mielestäni Suomeen riittäisi seitsemän tiedeyliopistoa ja niitä olisivat ne, jotka ovat pärjänneet myös Shanghain listalla eli yliopistojen kansainvälisessä vertailussa. Näitä olisivat Helsingin, Turun ja Oulun yliopistot, Aalto-yliopisto, Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistot sekä seitsemäntenä yhdistetty Tampereen yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto. Loput olisivat koulutukseen painottuvia korkeakouluja.
Varmuudella kovasta vastustuksesta huolimatta hallituksen tulisi uskaltaa tehdä ratkaisuja yliopistojen rakenteelliseksi kehittämiseksi ja vahvempien resurssien suuntaamiseksi huippuyliopistoille ja huippututkimukseen.
Pertti Kokkonen
professori, lääninsivistysneuvos (emeritus)
Kempele
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.