Suomen yliopistot tuskin uskaltavat edes toivoa, että niiden saama rahoitus olisi yliopistojen itsensä mielestä riittävä. Mutta aivan kohtuullinen on se toive, että rahoituksen perusteet olisivat ennustettavia ja vakaita, jotta toimintaa voisi suunnitella pitkäjänteisesti.
Nyt rahoitusjärjestelmää ollaan jälleen uudistamassa. Vuosille 2007-2009 suunnitellaan sitä, että tulosohjauksen avulla vahvistetaan tutkimusta ja tutkijakoulutusta. Varsinainen koulutus hoidetaan budjettirahoituksella, mutta sen ohessa mitataan tuloksellisuutta.
Näin on tehty tähänkin asti, mutta nyt kriteereitä muutetaan. Yliopisto ei enää ansaitsisi tohtoritehtailulla yhtä hyvin kuin ennen. Nyt puhutaan tutkimusaktiivisuudesta, tutkijain koulutuspaikoista, tohtorin tutkintotavoitteista ja taiteellisesta toiminnasta.
Tuloksellisuudessa esillä ovat myös laatu, vaikuttavuus, tehokkuus ja henkiset voimavarat. Kansainvälistymiseen, innovaatiotoimintaan ja alueelliseen vaikuttavuuteen on tulossa uusia kriteereitä. Opiskelijapalaute liittyy päätöksiin koulutuksen laatuyksiköistä, ja hankerahoitus on suunnattu "opiskeluprosessien kehittämiseen".
Kaikki tämä koituu yliopistojen hyväksi, toivottavasti. Ne joutuvat nyt joka tapauksessa miettimään, mitä uudistukset tarkoittavat käytäntöön vietyinä. Rahoituksen järjestäminen on aina ollut monimutkainen palapeli, nyt ne palaset on aseteltava osittain uuteen asentoon. Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunen piti Kalevan haastattelussa tärkeänä oppia tuntemaan uudet rahoitusta ohjaavat mittarit.
Tulosohjaus itsessään on järkevä tavoite. Parhaiten se toteutuu silloin, kun yliopistoille jää energiaa vielä varsinaiseen toimintaan, ei vain sen miettimiseen, kuinka rahoitusehtoja täytetään. Koska budjettirahoitus kattaa yliopistojen tarpeista vain osan, suurta osaa toiminnasta leimaa koko ajan epätietoisuus rahoitusten jatkosta.
Opetusministeri Antti Kalliomäen mielestä työryhmän esitys kannustaa yliopistoja vahvistamaan tutkimuksen ja koulutuksen välistä yhteyttä. Samalla hän lupasi uusien, nykyistä parempien toimintamallien selvittämistä. Toisin sanoen koko asia on liikkeessä jatkossakin.
Maailman muuttuessa mitään lopullista mallia tuskin voi olla. Silti yliopistot varmasti voivat yhtyä siihen Kalliomäen esittämään toiveeseen, että rahoituksen pitää olla ennustettavaa. Käykö niin, se on pitkälti kiinni opetusministeriön omista linjauksista ja konkreettisista päätöksistä.
paakirjoitus@kaleva.fi