Kesäkuun 13. päivä julkistettiin merkittävä selvitys suomalaisten yliopistojen taloudellisesta vaikuttavuudesta. Suomen yliopistot UNIFI ry:n tilaaman ja Biggar Economicsin toteuttaman selvityksen mukaan yliopistoon sijoitettu euro tuottaa Suomessa melkein kahdeksan euroa, ja jokainen suoraan yliopistossa työskentelevä mahdollistaa noin neljä työpaikkaa muualla yhteiskunnassa. Vaikuttaa selvältä, että yliopistojärjestelmään kannattaa panostaa.
Raportissa todetaan, että suomalaisen järjestelmän hieno ominaisuus on se, että yliopistoja on sijoitettu myös pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, minkä ansiosta laadukasta koulutusta on tarjolla useimmille. Tämän arvioidaan olevan yksi avaintekijä, jonka ansiosta Suomi on pärjännyt tiedemaailmassa hyvin.
Raportissa on myös arvioitu yliopistojen vaikutusta kaupunkien väkiluvun kasvuun. Yliopistokaupungit ovat kasvaneet kaksinkertaista vauhtia keskiarvoon nähden. Kun verrataan yliopistokaupunkeja niihin kaupunkeihin, joissa yliopistoa ei ole, kasvunopeus on ollut seitsenkertainen.
Yliopistokaupungit ovat vireitä kansainvälisiä paikkakuntia, joissa keski-ikä pysyy kohtuullisena. Yliopistokaupungeissa on tarjolla laadukasta työvoimaa kilpailukykyiseen hintaan.
Työvoiman tarjonta vetää paikkakunnalle yrityksiä, jotka tuottavat työtä myös muun kuin korkeakoulututkinnon hankkineille. Yliopistot generoivat innovaatioita ja auttavat niitä kaupallistumaan, joten myös uusien yritysten syntyminen on seudulle merkittävä hyöty. Uudet yritykset puolestaan houkuttelevat paikalle sijoittajia.
Yliopisto on merkittävä tutkimuspalveluiden tarjoaja, ja usein kampuksille sijoittuu myös tutkimuslaitoksia ja tarjontaa täydentäviä palveluita tarjoavia yrityksiä. Yliopistopaikkakunnilla tutkimuksen ja koulutuksen palveluista pääsevät hyötymään niin elinkeinoelämä kuin yhteiskunnalliset toimijatkin. Yliopisto tuo taloudellisten aktiviteettien lisäksi alueelleen myös muun muassa konferenssivierailijoita.
Yliopisto säteilee monenlaista vaikutusta ympärilleen. Erilaisten filiaalien, toimistojen ja kumppaneiden kautta yliopisto vaikuttaa laajalla alueella. Esimerkiksi Oulun yliopistolla on tieteellisesti laadukasta toimintaa myös Kajaanissa, Kokkolassa, Nivalassa ja Sodankylässä. Kumppanimme Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopiston kautta vaikuttavuus yltää Kuusamoon, Raaheen, Pyhäjärvelle ja Ylivieskaan.
Yliopiston kaikkein tärkein vaikutus on tietysti koulutetun alueeseen sitoutuneen työvoiman saatavuus. Pohjoisen ihmiset haluavat kouluttautua kotiseudullaan samaan tapaan kuin etelänkin ihmiset.
Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta useimmissa tapauksissa sukulaiset ja ystävät ovat vetovoimatekijä, joka saa nuoren hakeutumaan siihen oppilaitokseen, joka on tarjolla kotiseudulla. Jos koulutusta ei olisi tarjolla, moni lahjakas nuori jäisi koulutukseltaan alle omien toiveiden ja edellytysten.
Etelän suuret kaupungit eivät välttämättä ole tämän suhteen niin suurissa ongelmissa kuin pohjoinen Suomi, koska välimatkat ovat lyhyitä ja muutto viereiseen kaupunkiin pienempi harppaus kuin lähtö pohjoisesta etelään. On myös muistettava se tosiasia, että moni nuori löytää koulutuksen jälkeisen elämän opiskelupaikkakunnaltaan tai sen läheisyydestä.
On selvää, että yliopisto alueella tuo ihmisille, yrityksille ja yhteiskunnalle palveluita, joita ilman kaupunki ja ympäröivä seutu lähtisi yksipuolistumaan ja taantumaan. Valtiovallan on huolehdittava siitä, että yliopistoille koko Suomessa tarjotaan riittävät resurssit elää ajassa ja pärjätä kansainvälisten yliopistojen laatutasolla.
Yliopistoja on erilaisia. On luontevaa, että Etelä-Suomessa, jossa yliopistoja on tiheästi, voidaan pärjätä vähemmillä aloilla ja luottaa myös naapurikaupungin yliopiston tarjontaan.
Pohjoisessa, kaukana etelän väestökeskuksista, on tarve laaja-alaiselle tiedeyliopistolle. Koulutuksessa ja tutkimuksessa on kaikilta yliopistoilta, profiilista riippumatta, vaadittava korkeaa kansainvälistä laatutasoa. Tilanteessa, jossa heikot resurssit ja niistä johtuva alhainen laatutaso heikentäisivät yliopiston vetovoimaa, ei olisi mitään järkeä.
Välttämättä Suomen ei kannatakaan tavoitella kansainvälisissä yliopistokilpailuissa aivan terävintä kärkeä. On selvää, että kansainvälisillä ranking-listoilla ylöspäin noustaessa sijoitusten hinta nousee nopeasti.
Rankingeissa kärkitiloja hallussaan pitävän yhdysvaltalaisen yliopiston Massachusetts Institute of Technologyn budjetti vuonna 2016 oli yli 3,3 miljardia dollaria. Vertailun vuoksi Suomen kaikkien yliopistojen rahoitus vuonna 2016 oli noin 2,7 miljardia euroa.
Ehkä on viisaampaa, että meillä on laajasti laadukas yliopistojärjestelmä, kuin se, että huipputasoa tavoitellaan keskittämällä voimavaroja harvoille ja annetaan muiden taantua laadullisesti.
Jouko Niinimäki on Oulun yliopiston rehtori.