Jos yliopistojen opiskelijavalintojen kehittämistä pohtineen selvitysmiehen esitykset toteutuvat, Suomessa siirrytään opiskelijavalinnassa lopultakin eurooppalaiseen käytäntöön. Tosin meillä oli käytössä vuosikymmeniä sitten jonkinlainen valtakunnallinen yhteishaku. Se hävisi, kun yliopistot halusivat valita opiskelijansa itsenäisesti.
Vuosittain järjestettävä valintarumba on mittava, onhan valintayksiköitä yli 500. Määrää on karsittava huomattavasti, jotta opiskelijat voisivat toteuttaa omia hakutoiveitaan ja jotta hakujärjestelmä olisi yksinkertaisempi.
Selvitysmiehen esitys yliopistojen valtakunnallisesta yhteishakujärjestelmästä esiintyi jo viime joulukuun väliraportissa. Järjestelmä toisi kaikille yliopistoille yhtenäisen hakumenettelyn ja lomakkeen, jolla voisi hakea useampiin koulutuspaikkoihin. Sähköinen haku olisi olennainen osa uudistusta. Varsinaiset valintaperusteet voisivat vaihdella.
Sen sijaan selvitysmies ei kannata kiintiöitä uusille ylioppilaille, vaikka tavoite on nopeuttaa koulutukseen pääsyä. Jos kiintiöt eivät kelpaa, on turvauduttava lisäpisteisiin.
Yliopistot ovat pitäneet tiukasti kiinni omista pääsykokeistaan. Ilman yhteistyötä koulutusyksiköittäin ja -aloittain yhteishaku ei onnistu. Ongelmia tosin aiheuttavat suuret koulutusalat kuten humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen. Niiden sisällä valinta voidaan ryhmittää sellaisiin oppiaineisiin ja alaryhmiin, joissa sovellettaisiin jotain valintayhteistyömallia.
Yhteishaku on rutiinia useissa Euroopan maissa. Esimerkiksi Britanniassa opiskelijat panevat yliopistot ja opintosuunnat haluamaansa järjestykseen. Jos ensimmäiseen vaihtoehtoon ei pääse, opiskelupaikka voi avautua toisesta yliopistosta. Lisäksi syksyllä on täydennyshaku.
Opiskelijoiden kannalta yhteisvalinta on erinomainen uudistus. Siksi yliopistojen on taivuttava yhteistyöhön. Yhteishakujärjestelmän suunnittelu on aloitettava heti niin, että perusratkaisut ovat selvillä syksyllä 2005. Tällöin siirrytään kaksivaiheiseen tutkintojärjestelmään: kandidaatti vastaa alempaa korkeakoulututkintoa ja maisteri ylempää.
Pelkkä lomakeuudistus ei tietenkään riitä, vaan myös valintakriteereitä on kehitettävä. Ylioppilastutkinnon painoarvo nousseekin vastedes valinnoissa, ja joillakin aloilla valinta voidaan tehdä todistusten perusteella. Koekirjallisuuden määrää on radikaalisti vähennettävä. Joillakin aloilla kirjoista voidaan kokonaan luopua, jos muita valintavaihtoehtoja on tarjolla.
paakirjoitus@kaleva.fi