On turha kaunistella sitä, että Oulun yliopisto menestyi huonosti Suomen Akatemian uusien huippuyksiköiden valinnassa. Uuteen kansalliseen tutkimuksen huippuyksikköohjelmaan vuosille 2006-2011 kuuluu 23 kohdetta, eikä niistä yksikään ole Oulun yliopistossa. Yhdessä se on mukana neljän muun yliopiston kanssa.
Helsingin yliopisto jyräsi näissä valinnoissa, mutta vertailun vuoksi esimerkiksi Jyväskylän yliopistosta pääsi ohjelmaan mukaan peräti viisi erillistä yksikköä. Pääkaupungin ulkopuolisista yliopistoista jyväskyläläisten saavutus oli erinomainen. Myös turkulaiset ovat monessa mukana, mutta muuten niin sanottuja maakuntayliopistoja ei pahemmin listalta löydy.
Niitä ilman muuta pitäisi löytyä. Jokainen yliopisto tarvitsee selkeitä tutkimuksen keihäänkärkiä. Lisäksi akatemian rahoitus on tutkijoiden työskentelyn kannalta hyvin merkittävä. Esimerkiksi Oulun yliopiston kollageenitutkimusyksikössä, joka on tähän asti saanut rahoitusta, on ollut mukana 10-15 väitellyttä tutkijaa ja noin 30 väitöskirjatyöntekijää ja lisäksi kymmenkunta avustavaa henkilöä. Tällainen tutkijakasautuma on todella arvokas.
Kollageenitutkijatolivat haussa nytkin mukana, mutta eivät päässeet maaliin asti kuten eivät kaksi muutakaan Oulusta toisen vaiheen "karsintakierrokselle" selviytynyttä yksikköä. Hakemuksia pidettiin korkeatasoisina ja valintoja vaikeina, mutta sanallinen tunnustus ei paljon lämmitä.
Oulun yliopistossa tehtävä tutkimus ei kaadu tähän päätökseen, vaikka rahoitus osin siitä kärsiikin. Kuitenkin yliopisto määrittelee tehtäväkseen olla "korkeatasoinen, huippututkimusta tekevä kansainvälinen tiedeyliopisto".
Tässä onnistuminen voidaan helpoimmin todentaa siinä, kuinka ulkopuoliset arvioivat asiaa. Akatemian valitseman huippuyksikön täytyy edustaa alansa kansainvälistä kärkeä tai olla hyvin lähellä sitä. Tähän asti on mielellään mainittu, että Oulun yliopistossa on ollut kaksi tutkimuksen huippuyksikköä.
Oulussa puhutaan usein maailmanluokan tavoitteista. Ensimmäinen tavoite on kuitenkin pysyä kansallisessa kärjessä. Huippuyksiköiden valossa kärki näyttää nyt helpoimmin löytyvän Helsingistä, Turusta ja Jyväskylästä. Tässä tilanteessa ei kannata moittia valinnat tehneitä, vaan miettiä, voitaisiinko sittenkin jotain tehdä vielä nykyistä paremmin.
Seuraava huippuyksiköiden valinta on kolmen vuoden kuluttua. Haaste on kova, sillä todennäköisesti muuallakin aiotaan parantaa tahtia.
paakirjoitus@kaleva.fi