Maanantaina avajaisia viettävän Oulun yliopiston nykyiset opiskelijat saavat jo toisenlaista opetusta.
"Kuvatun kaltainen luento on sekä Suomessa että ulkomaisissa yliopistoissa kiertänyt vanha vitsi, joka ei ole onneksi pitkään aikaan pitänyt paikkansa. Minun opiskeluaikanani se oli osin täyttä totta", sanoo Oulun yliopiston opintohallinnon vs. johtaja Asko Karjalainen. Hän on työskennellyt 1990-luvulta saakka yliopiston opetuksen tason kehittäjänä muun muassa kehityspäällikkönä.
Luennoillakin edelleen käydään, mutta työskentelytavat ovat viime- ja tämän vuosikymmenen aikana kokeneet täydellisen mullistuksen. Yleensä opiskellaan pienissä ryhmissä, ja asiat käydään läpi keskustelemalla sekä harjoitustöinä.
"Luennon määritelmä on muuttunut tarkoittamaan sitä, että useita opiskelijoita kokoontuu johonkin paikkaan pienemmässäkin ryhmässä. Työskentelytavat ovat hyvin erilaisia ja joustavia. Oikeastaan vanhat nimitykset voisi muuttaa periaatteessa vaikka työpajoiksi", Karjalainen selventää.
Muutosta kuvaa, että 1990-luvun alussa Oulun yliopiston yleisin opintomuoto oli perinteinen luento. Nyt kaikenlainen muu on korvannut ne, ja muutos on ollut suurinta 2000-luvulla.
"Vuorovaikutteisuus on lisääntynyt erityisesti tällä vuosikymmenellä monenlaisten kehityshankkeiden avulla."
Vuosituhannen alussa opiskelijoille tehty kysely havahdutti yliopiston ihmettelemään, onko vanhan ajan luentoja enää ollenkaan. Karjalaisen mukaan niitä vielä on jonkin verran. Tietyissä tilanteissa ja joillakin aloilla ne puolustavat paikkansa.
Pienissä ryhmissä opiskelu vaatii kuitenkin veronsa. Oulun yliopisto on joutunut taiteilemaan niukkojen resurssien kanssa melkein 20 vuotta. Yliopistojen uusi hallinto- ja rahoitusmalli eivät välittömästi helpota tilannetta.
Opettajat opissa
Oulun yliopisto ylpeilee sillä, että se on ollut opetuksen kehittämisen edelläkävijä. Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa ja lääketieteellisessä tiedekunnassa opetusta on annettu jo kauan pienissä ryhmissä. Kokonaisuus on edennyt kaikilla rintamilla.
"Me olemme järjestelmällisesti kouluttaneet yliopiston opettajia. On yksiköitä, joissa kaikilla opettajilla on pedagoginen koulutus, ja kaikissa yksiköissä suurimmalla osalla on sellainen. Se on hyvä saavutus, sillä kouluttautuminen on täysin vapaaehtoista", Karjalainen sanoo.
On erikoista, että yliopistot ovat antaneet korkeinta mahdollista koulutusta melkein vuosituhannen ajan, mutta opettajien taitoon opettaa on perehdytty kunnolla vasta nykyaikana.
"Oppiminen on noussut valtakunnallisesti ja kansainvälisesti keskiöön: yliopisto-opiskelijoiden täytyy saavuttaa korkeatasoisia oppimistuloksia. Kaikki työtavat, arviointi ja opiskelijoiden ohjaus tähtää siihen. Opetuksen antaminen ei ole itsetarkoitus vaan oppiminen. Kun muistelen omia opiskeluaikojani, asia tuntui olevan toisin", Karjalainen huomauttaa.
Pedagogiseen koulutukseen osallistuneiden opettajien määrä on jo suurempi kuin opetushenkilökunnan määrä. Yhtälön selittää, että opettajien vaihtuvuus yliopistossa on melkoista, ja samat opettajat ottavat useita kursseja.
Opettajat voivat suorittaa pedagogisia opintoja 1-60 opintopisteen verran. Yksi opintopiste vie aikaa pari päivää, ja jälkimmäiseen vaaditaan vuosi täysipäiväistä opiskelua. Yleensä koulutus kestää kolmisen vuotta töiden ohessa.
Nopeutta ja tehoa
Yliopisto-opiskelijoiden opintojen etenemiseen kiinnitetään nyt huomiota aiempaa valtavasti enemmän, mikä on osaltaan lyhentänyt valmistumisaikoja. Oulu pääsi mukaan kahden muun yliopiston kanssa vuonna 1992 alkaneeseen omaopettajakokeiluun, jossa jokainen opiskelija sai oman opettajatutorin. Omapettajatoiminta on yleistynyt sittemmin kaikkialla yliopistomaailmassa.
Omaopettaja ohjaa opiskelijan opintovalintoja jo sisäänottovaiheessa ja tukee opintojen suunnittelua. Karjalainen sanoo, että edellisen laman jälkeen yliopistoilta alettiin vaatia entistä tehokkaampia tuloksia, mikä pakotti niitä lisäämään opintojen edistämistä. Tutkinnonuudistus 2005 lisäsi vielä kaikkien opintoihin hopsiksi kutsutun henkilökohtaisen opintopolun suunnittelun.
Valmistumisajat ovat lyhentyneet koko ajan 1990-luvulta lähtien, mikä on Karjalaisen mukaan suurelta osin kehittämistoimien ansiota. Alkutilanteessa keskiarvo oli seitsemän vuotta, ja nyt ollaan lähellä viittä vuotta.
Taloustieteiden opiskelijat valmistuvat jo reilusti alle viidessä vuodessa. Humanistien valmistuminen on lyhentynyt seitsemästä kuuteen. Tekniikan opiskelijoiden valmistuminen on ensin nopeutunut mutta sitten pidentynyt 2000-luvun alusta lähtien, mikä johtunee teknologiateollisuutta kouraisseesta minilamasta. Lääketieteen opiskelijat valmistuvat nyt viidessä ja puolessa vuodessa, eikä tätä tahtia voi jouduttaa.
Eri osastoilla toteutetaan omaopettajatoimintaa eri tavoin. Prosessi- ja ympäristötekniikan opiskelijoilla on ollut vuodesta 2005 lähtien opettajatutori, joka seuraa tiiviisti opiskelijan opintojen sujumista ja etenemistä. Ympäristö- ja prosessitekniikan suunnittelija ja opintoneuvoja Saara Luhtaanmäki sanoo, että vastaanvanlaista toimintaa ei ole muualla.
Tutorointi kestää kandidaatiksi valmistumiseen asti eli reilut kolme vuotta. Yhdellä opettajalla on kymmenkunta opiskelijaa ohjattavanaan. Kaikki opiskelijat saavat tutorin. Luhtaanmäen mukaan opettajat suhtautuvat asiaan myönteisesti, eikä tutorin löytäminen jokaiselle ole vaikeaa.
Laitos on kehittänyt opetuksen tasoa lisäämällä monimuotoisia opiskelumenetelmiä ja aktivoimalla opiskelijoita oppimaan. Monimuotoisuus on arkea, ihan toisenlaista kuin takavuosien luennoille-tenttiin-pompottelu.
"Teknillisessä tiedekunnassa on jatkuva arviointi tullut käytännöksi muutaman vuoden aikana. Se on tuottanut hyviä tuloksia. Opiskelijat tykkäävät, että heitä aktivoidaan opiskelemaan", Luhtaanmäki toteaa.
Kannattava sijoitus
"Oulun yliopistosta valmistuneiden keskuudessa esiintyy työttömyyttä, mutta suhteellisen vähän verrattuna alemmin koulutettuihin. Koulutukseen investoiminen siis kannattaa", sanoo opiskelijapalvelun päällikkö Sakari Jussi-Pekka.
Akateemisten työttömien määrä on Pohjois-Suomessa kuitenkin noussut, mutta tähän joukkoon kuuluu eri korkeakouluista eri aikoina valmistuneita. Oulun yliopistosta vuonna 2003 valmistuneet ovat olleet keskimäärin puoli vuotta työttömänä ensimmäisen viiden vuoden aikana. Viiden vuoden kuluttua valmistumisesta heillä on ollut keskimäärin neljä työnantajaa. Työttömyysprosentti tänä aikana on ollut vain kolme.
Humanisteista ja kasvatustieteistä valmistuvat työllistyvät enimmäkseen julkiselle sektorille, samoin lääkärit. Tekniikkaa ja taloutta opiskelleet työskentelevät pääosin yksityisellä.
Vuonna 2005 tutkinnon suorittaneista työttömyysprosentti oli vuosi valmistumisen jälkeen suurin luonnontieteilijöillä, 10,6 prosenttia. Humanisteilla luku oli 7,6, taloustieteilijöillä viisi ja diplomi-insinööreillä 1,8. Tasan nolla prosenttia työttömyys oli lääketieteestä, hammaslääketieteestä ja terveystieteestä valmistuneilla.
Yliopistosta ei saa ammattiin suoranaisesti valmistavaa koulutusta muutamaa opintosuuntaa, kuten lääketieteellistä ja opettajankoulutusta, lukuun ottamatta. Se on Jussi-Pekan mukaan muuttuvassa työmarkkinatilanteessa selvä etu. Tilaa löytyy luovalle työnhaulle ja urasuunnittelulle.
On valtava luettelo ammattinimikkeitä, joihin eri opintosuunnista valmistutaan. Oulun yliopiston luonnontieteellisestä tiedekunnasta vuonna 2003 valmistuneista työskenneltiin 63 eri ammatissa suojelubiologista analyytikkoon. Perinteisen väljästi valmistava humanistinen johti myös 63:een eri ammattiin.
"Tekniikastakin ihmisillä on jonkinlainen käsitys, mihin ammatteihin sieltä mennään. Kirjo on kuitenkin erittäin laaja: arkkitehtipuoli, ohjelmistopuoli, tietotekniikkapuolen designinsinöörit sekä laatu- ja automaatioinsinöörit", Jussi-Pekka esittelee teknillisestä tiedekunnasta päässeiden 79:ää eri ammattia.
Oulun yliopistosta vuonna 2003 valmistuneilta kysyttiin arvioita saamastaan koulutuksesta. 81 prosenttia vastanneista ilmoitti olevansa tyytyväinen saamaansa koulutukseen työuran kannalta. 86 prosenttia piti nykyistä työtään mielenkiintoisena ja peräti 95 prosenttia arveli voivansa hyödyntää koulutusta työssään.
Köyhyyttä ja stressiä
Opiskelijoiden ääntä kuunnellaan Oulun yliopiston oman käsityksen mukaan riittävästi. Esimerkiksi yksiköiden opetuksen kehittämistyöryhmiin valitaan aina useita opiskelijoita. Muilla yliopistoilla vastaavia ryhmiä ei ole yhtä kattavasti käytössä.
Lisäksi menossa on kehittämishanke Universitas Oulu, jossa ovat mukana Oulun yliopiston ylioppilaskunta, ainejärjestöt ja yliopisto. Tarkoitus on kehittää opintojen sisältöä edelleen ja huomioida siinä opiskelijoiden toiveet aiempaa enemmän.
Tämänhetkinen lama on jo näkynyt näinä aikoina valmistuvien määrässä: koska työmarkkinat eivät vedä yhtä hyvin kuin aikaisemmin, papereita ei oteta ulos vaan jäädään yliopistolle ja tehdään muun muassa lisäkursseja.
"Se on yliopistolle ongelma, koska meidän rahoituksemme riippuu valmistuvien määrästä", Karjalainen sanoo.
Lama saattaa viivästyttää valmistumista siksikin, että yritykset eivät ota opiskelijoita harjoitteluun eivätkä tue lopputöitä aikaisempien vuosien malliin.
Kaikesta hyvästä huolimatta kehitettävää jää.
Yliopiston selvitysten mukaan opiskelijat eivät käytä aikaa riittävästi eivätkä riittävän tehokkaasti opiskeluun.
Oman palautteensa mukaan monet opiskelijat kokevat elämänsä stressaavaksi alhaisen toimeentulon ja opiskelupaineiden ristitulessa.