Korkean teknologian menestystarina Oulun alueella ei olisi syntynyt pelkästään yliopiston vaikutuksesta, mutta ei sitä ilmankaan, toteaa filosofian lisensiaatti Matti Salo.
"Se on hyvin monen tekijän tulos. Yliopisto ei yksin ollut riittävä edellytys hitech-buumin syntymiseen, mutta se oli kuitenkin välttämätön. Siihen on tarvittu yliopistoa kokonaisuudessaan, kaikkia tieteenaloja. Korkea teknologia ei elä yhteiskunnallisessa tyhjiössä."
Väitöskirjassaan Salo on tutkinut Oulun yliopiston kehitystä osana korkeakoululaitoksen ja yhteiskunnan kehitystä. Hän on perehtynyt muun muassa siihen, mitä yliopisto on merkinnyt akateemisille työmarkkinoille. Pohjois-Suomea hän on vertaillut pohjoiseen Ruotsiin ja Norjaan.
Suomen ja Skandinavian historian alaan kuuluva Salon väitöskirja tarkastetaan tänään Oulun yliopistossa.
Oulun yliopisto on luonut Pohjois-Suomeen teknologia-alan edellyttämää koulutus- ja osaamispotentiaalia.
"Lisäksi tarvittiin elektroniikkateollisuuden menestymiseen uskovia visionäärejä, sekä yliopistossa että sen ulkopuolella."
Salon mukaan teknologiakeskittymän synty edellytti myös jonkin verran aluepolitiikkaa, jotta suuria yrityksiä saatiin kiinnostumaan Oulun alueesta. Esimerkiksi Nokian varhaiset radiopuhelintoiminnot tulivat Ouluun osittain aluepoliittisten tukien houkuttelemina.
"Tarvittiin tietysti innovatiivisia yrittäjiä ja Oulun kaupungin ennakkoluulotonta sitoutumista teknologiakylän perustamiseen. Tarvittiin Tekesin rahoitusta ja paljon puhuttua 'Oulu-henkeä' eli synergiaa luovaa yhteistyötä eri tahojen välillä. VTT:n elektroniikkaan keskittyneen alueyksikön tuleminen 70-luvun puolivälissä oli erittäin tärkeä tekijä", Matti Salo analysoi.
Hänen mukaansa onni ei kuulu Oulun teknologiaihmeen keskeisiin selittäjiin, mutta sitäkin on ollut. "Oulun 'teknologiapulla' oli sopivasti noussut, kun kännykkävallankumous alkoi. Yksi ehdoton edellytys oli, että globaaliksi toimijaksi kasvanut Nokia rantautui laajasti Ouluun. Ilman sitä teknologiatoiminta olisi pienimuotoisempaa."
Aluepoliittinen avaus
Oulun yliopisto on maan toiseksi suurimpana tiedekorkeakouluna Salon mielestä merkittävä osa tämän päivän suomalaista korkeakoululaitosta. Merkittävänä hän pitää myös sitä, että Oulun yliopisto oli ensimmäinen niin sanottu alueellinen yliopisto.
"Kysymys Oulun yliopistosta liittyy aluepoliittisen ajattelun varhaisvaiheeseen."
Matti Salo katsoo, että yliopiston perustaminen ei ollut niinkään vakiintuneen aluepolitiikan seurausta kuin rinnakkainen prosessi koko ajattelutavan synnylle.
"Perustamisessa oli erilaisia linjoja. Ajatus korkeakoulun perustamisesta Pohjois-Suomeen oli esillä jo 1910-luvun lopulla valtakunnallisen korkeakoulukeskustelun yhteydessä."
Debattiin osallistui vuonna 1919 perustettu Oulun korkeakouluseura, jonka ajatus oli, että korkeakoulua tarvittiin pohjoisen taloudelliseen kehittymiseen. Vakan alla kyteneeseen ajatukseen puhallettiin uutta liekkiä sotien jälkeen.
Korkeakouluseuran päämäärän ohelle syntyi tavoite laajempialaisesta "sivistysyliopistosta", jota ajoi oululaissyntyinen Helsingin yliopiston professori Kyösti Haataja.
Teknillisen korkeakoulun professorista Pentti Kaiterasta tuli taloudellisesti ja teknologisesti suuntautuneen yliopiston primus motor.
Poliittista painostusta
Vuonna 1958 perustettu Oulun yliopisto syntyi tilanteeseen, jossa Pohjois-Suomi kasvatti väestöosuuttaan ja oli luonnonvaroillaan eteenpäin menevää seutua.
"Alueen kehitystaso oli monessa suhteessa huomattavasti muuta maata jäljessä. Elinkeinorakenne oli vahvasti peruselinkeinoihin painottuva ja koulutusmahdollisuudet olivat todella heikot. Oli hyvin konkreettisia tarpeita tiettyjen akateemisten ryhmien kouluttamiseen", Salo tarkastelee.
Olemassa olevat korkeakoulut pyrkivät kaikin tavoin kampittamaan Oulun yliopiston perustamista. Valtakunnallisessa korkeakoulukomiteassakin istuvat vanhojen korkeakoulujen edustajat olivat niin vahvoilla, että ilman poliittista painostusta yliopisto olisi luultavasti jäänyt haaveeksi.
"Useimmissa suurissa puolueissa oli joku vaikutusvaltainen toimija, joka kannatti hanketta. Näkyvimmin se oli maalaisliiton hanke. Porvarillisen sivistyneistön alueellinen aktiivisuus synnytti siitä kansanliikkeen", Matti Salo kertoo.
Kun kompromissi laaja-alaisesta yliopistosta saatiin aikaan, yliopistotoiminta alkoi Oulussa "lentävällä lähdöllä". Ensimmäiset tiedekunnat aloittivat vuonna 1959.
"Pohjois-Suomen elinkeinoelämän kehittämisen argumentit olivat keskeisiä, joten liikkeelle lähdettiin luonnontieteistä ja tekniikasta."
Alun perin haluttiin edistää luonnonvarojen käyttöä metsä- ja kaivannaisteollisuudessa, mutta 1960-luvun puolivälissä alettiin tarjota kone- ja sähkötekniikan opetusta. Vuosikymmenen vaihteessa suuntauduttiin elektroniikkaan ja vähitellen tietotekniikkaan.
Aluksi koulutettiin insinöörejä koko maan tarpeisiin. Korkean teollisuuden kukoistuksen kautta teknillinen tiedekunta muuttui vahvemmin pohjoisen Suomen aluetta palvelevaksi.