Finnairin kenttähenkilöstön mielenosoituslakko oli raju vastaus säästötoimille. Tämä tuskin hyödyttää lakkolaisia, vaan Finnairin kilpailijoita.
Ilmailualan Unionin mielenosoituslakko tuli yllätyksenä sekä työnantajille että lentomatkustajille. Moni juuttui kentälle tai joutui muuttamaan suunnitelmiaan ja turvautumaan VR:n ja uusien lentoyhtiöiden palveluksiin. Onneksi vaihtoehtoja on, eikä Finnair ole enää ainoa lentoyhtiö kotimaan reiteillä. Flying Finn, Golden Air, SAS ja Air Botnia kykenevät lentämään normaalin aikataulun mukaisesti ilman lakkolaisia.
Finnairin lentoliikenne on jumissa torstaiaamuun saakka kotimaassa ja osin myös ulkomaan liikenteessä. Loma- ja kaukolentoihin on odotettavissa viivästyksiä. Euroopan reitit kuitenkin pyritään lentämään normaalisti. Koska mielenilmaisuun osallistuu maapalveluiden, tekniikan ja ruokapalveluiden työntekijöitä, automaatit ja internet ovat tulleet henkilöiden sijaan.
Finnair, kuten muutkin suuret lentoyhtiöt, ovat suurissa taloudellisissa vaikeuksissa. Isku World Trade Centeriin teki matkustajista varovaisia. Lentomatkustajien määrä romahti. Myös turvallisuuden tehostaminen tuli kalliiksi. Finnairkin on joutunut uusimaan turvajärjestelmiään.
Juuri kun lentoliikenne alkoi toipua lamasta, tuli sars-epidemia ja suorastaan romahdutti Aasian-matkailun. Tämä on koskenut erityisen ankarasti juuri Finnairiin, jolle Aasian lennot ovat olleet kannattavia. Kun vuoroja on vähennetty, ovat myös tulot pienentyneet.
Lakko-organisaatio eli Ilmailualan Unioni on ilmoittanut lakon syyksi Finnairin henkilöstöpolitiikan, jonka väitetään koskevan eniten juuri Oulua, jossa maapalvelut ulkoistettiin kesäkuun alussa. Henkilöstö ei hyväksy tekotapaa, joka näytti olevan ennalta sovittu. Lakkolaisten mukaan yt-neuvottelut olivat vain silmänlumetta, eikä neuvotteluissa haluttukaan etsiä muita säästökeinoja.
Toiveet Finnairin omistajan eli valtion puuttumisesta Finnairin asioihin ovat turhia. Valtiolla ei ole mahdollisuuksia eikä rahaakaan Finnairin subventoimiseen. Siksi on vastuutonta luoda sellaista mielikuvaa, että ulkoistaminen voitaisiin perua. Voi olla niinkin, että omistaja hiljaisesti toivoo Finnairin fuusioituvan suuremman lentoyhtiön kanssa.
Lakkolaisten mukaan näin rajuun reaktioon turvauduttiin, koska yhtiön johdon ei uskota muutoin muuttavan linjaansa. Voi olla, että Finnairin johto on hoitanut kehnosti henkilöstöpolitiikkaa, joskaan katkeruus johtoa kohtaan ei juonna pelkästään viimeisistä säästöistä, vaan pitkän ajan supistuksista ja niiden hoitamisesta.
Finnairin johdon ja henkilöstön suhteet ovat ennenkin olleet koetuksella. Se voi johtua johdosta, mutta tosiasia kuitenkin on, että Finnairilla on suuria kannattavuusongelmia. Työntekijöillä on tähän saakka ollut takataskussaan kova neuvotteluase, lentoliikenteen lamauttaminen. Mielenosoituslakko kuitenkin paljasti, että ase on ainakin hieman tylsynyt. Uudet lentoyhtiöt kykenevät tarjoamaan vaihtoehdon niille matkustajille, jotka eivät voi perua menojaan.
Jos Finnairin työntekijät tosiaan haluavat vaikeuttaa työnantajansa asemaa, mielenosoituslakoilla se onnistuu varmasti. Ihmiset huomaavat, että uudet lentoyhtiöt voivat olla vaihtoehtoina jopa halvempia kuin "virallinen" kotimainen lentoyhtiö. Jos matkustajavirta siirtyy uusille yhtiöille, Finnairin ahdinko vain kasvaa. Samalla kasvaa myös paine vähentää työntekijöitä.
Työntaja pitää mielenosoituslakkoa laittomana. Alalla on voimassa oleva työehtosopimus, joka saatiin aikaan toukokuussa puoli vuotta kestäneiden neuvottelujen jälkeen. Jos lakko aikanaan tuomitaan laittomaksi, lasku Ilmailualan Unionille voi olla melkoinen.