Aivojemme avulla olemme päässeet eroon kauhistuttavista taudeista, lähettäneet ihmisen Kuuhun ja alkaneet selvittää maailmankaikkeuden syntyä.
Miksi aivot siis voidaan huijata uskomaan, että sielu voi lähteä ruumiista, että kummituksia on olemassa ja että unet ennustavat tulevaisuutta, kysyy psykologi Richard Wiseman tänä vuonna suomeksi ilmestyneessä kirjassaan Yliluonnollinen ilmiö - Totuus on jossakin sisällämme.
Yliluonnollinen sen monissa muodoissaan kiehtoo useita ihmisiä. Rationaalisuus tai ns. järkevyys ei riitä kaikille. Valistuksen aikakauden kehittymisestä on jo vuosisatoja, mutta silti joukossamme on ihmisiä, jotka haluavat uskoa ihmeisiin ja toisia, jotka käyttävät tätä halua uskoa uskomattoman kyynisesti omaksi hyväkseen.
Wisemanin lähtökohtana kirjassa eivät suinkaan ole itse ilmiöt, vaan syyt siihen, miksi ihmisillä on halu uskoa yliluonnolliseen. Hän toteaakin, että uskomuksemme eivät odota aivoissamme passiivisesti ja että sisään tuleva tieto vahvistaa ne oikeaksi tai vääräksi. Sen sijaan aivot ovat tärkeitä siinä, miten näemme maailman.
Olemme Wisemanin mukaan esimerkiksi erityisen hyviä kiinnittämään huomiota samanaikaisiin tapahtumiin varsinkin jos ne tukevat uskomuksiamme. Ja liitämme ne virheellisesti toisiinsa.
Esimerkkinä hän toteaa, että saatamme kuulla ihmisestä, joka on parantunut kuin ihmeen kautta rukoiltuaan ja teemme virheellisen johtopäätöksen, että rukoileminen auttaa. Samalla unohdamme ne, jotka paranivat vaikka eivät rukoilleet ja toisaalta ne, jotka eivät parantuneet, vaikka rukoilivat.
Ihastumme, kun tuttavamme soittaa juuri kun ajattelimme häntä. Pidämme tätä merkkinä sielujen yhteydestä, mutta unohdamme kuinka monta kertaa samainen ystävä on soittanut arvaamatta.
Pahimmillaan ilmiö toimii myös ennakkoluulojen kasvattajana. Kun näemme kuvia johonkin ryhmään kuuluvista henkilöistä osallistumassa väkivaltaisuuksiin, monet ajattelevat heidän olevan erityisen taipuvaisia väkivaltaan ja unohtavat samalla sekä lainkuuliaiset saman ryhmän edustajat että muut väkivaltaiset ihmiset.
Kirjassa käydään läpi useita klassisia tapauksia yliluonnollisista ilmiöistä ja kerrotaan, kuinka ne on kerta toisensa jälkeen osoitettu taitaviksi petoksiksi.
Mutta ihmiset haluavat usein uskoa yliluonnollisten kykyjen olevan totta, kenties siksi, että ne tuovat aavistuksen mystiikkaa muuten tylsään maailmaan, kirjoittaja toteaa.
Uskominen ja uskonto liittyvät yhteen. Tämän yhteyden seurauksista kirjassa tuodaan esille maailman suurin joukkoitsemurha. Yli 900 ihmistä teki sen vuonna 1978 Guyanassa, jossa Kansan
Temppeli -uskonlahkon johtaja Jim Jones seuraajineen tappoi itsensä syanidilla.
Wisemanin mukaan Kansan temppeli oli valtava kokeilu mukautumisen psykologiasta. Jonesin ja hänen kaltaistensa harjoittama ajatusten ohjaus ei edellytä hypnoottista transsitilaa tai vaikutuksille alttiiden henkilöiden saalistamista.
Vastaavien aivopesujen välttämiseksi kirja kehottaakin kiinnittämään huomiota seuraaviin neljään merkkiin.
1. Jalka oven raossa -tekniikassa organisaatio pyytää ensin tekemään pieniä palveluksia ja lisää sen jälkeen vaatimuksiaan. Näin henkilö on lopulta täysin kiinni organisaatiossa.
2. Varo organisaatioita, jotka yrittävät pitää sinut kaukana
eriävistä näkemyksistä. Jos eriävä ja avoin keskustelu järjestön sisällä murskataan, organisaation toimintaan osallistumista kannattaa miettiä tarkkaan.
3. Väittääkö järjestön johtaja osaavansa tehdä yliluonnollisia tekoja?
4. Edellyttääkö organisaatio vaikeita tai nöyryyttäviä jäseneksiottamisrituaaleja? Kannattaa huomata, että niiden tavoite on lisätä ryhmäuskollisuutta.