”Ylilennon aika on alustavasti kello 12.21”, sanoo yliluutnantti Jari Hjerppe Utin jääkärirykmentin helikopteripataljoonasta. Laivue käy hieman ennen lähtöä läpi lentomuodostelman. Edellä lentävät isot Mi-8-koneet ja perässä pienet, uudet MD-500-koneet.
Hjerppe piirtää kaavion muodostelmasta. ”Tämä väli on 50 metriä ja tämä noin sata metriä”, hän ehdottaa. Yhteistuumin päädytään kuitenkin kahteensataan metriin isojen ja pienten välillä.
Varmuuden vuoksi laivue käy myös läpi, mitä tehdään, jos joku kone jostain syystä pudottautuu pois muodostelmasta.
Ennen lentoa synkronoidaan kellot valtakunnan aikaan, jotta koko laivue on samassa ajassa maassa olevan yhteyshenkilön kanssa. Tämä kertoo matkan varrella, mikäli aika muuttuu ja ollaanko ajoissa. Jos laivue joutuu odottelemaan, pyöritään odotuskierrosta kolmen kilometrin päässä ylilentopaikasta.
Sää on loistava. ”Joskus on käynyt niin, että ylilento on pitänyt sään takia perua”, Hjerppe kertoo. Esimerkiksi liian alhaalla roikkuvat pilvet tai huono näkyvyys voivat estää ylilennon.
Arkikin on vaihtelevaa
Ylilentoja pataljoonalla on vain muutaman kerran vuodessa, lippujuhlan lisäksi ylilento suoritetaan esimerkiksi rykmentin juhlapäivänä. ”Onhan juhlapäivä aina juhla. Ja on tärkeää, että suorituksen saa onnistumaan hyvin alusta loppuun”, pohtii Hjerppe. Varsinaista ylilentoa ei harjoitella, mutta muodostelmassa lentoa opetellaan eri tavoin, joten sen pitäisi sujua ilman ongelmia.
Lento voi toki epäonnistua teknisistä syistä. ”Ja tietenkin, kun ihmiset tekevät töitä, on aina erehtymisen mahdollisuus”, yliluutnantti täsmentää.
Helikopterilentäjän arki on vaihtelevaa. ”Ei sitä kyllä kaavoihin kangistu”, Hjerppe sanoo.
Joka päivä ei lennetä. Välillä on syytä vain kertailla ohjaajan käsikirjaa ja pysyä muuten ajan tasalla kehityksessä. ”Toinen ääripää on sitten todellinen onnettomuus, jonne kutsutaan pelastustehtäviin”, Hjerppe sanoo.
Vihreäasuiset yliluutnantit ja vänrikit astelevat koneisiin hieman ennen kahtatoista. Ennen nousua käydään läpi listat, jottei mikään unohdu. Kopterit nousevat ilmaan ja pöristävät kohtia kaupunkia. ”Nyt olisi kyllä todella aikamoinen täsmääminen, jos tuo toinen kopteri hajoaisi”, huomauttaa toisena lentävää Mi-8:aa ohjaava yliluutnantti Petri Ruuska.
Kolme minuuttia ennen ylilentoa laitetaan valot päälle. Hävittäjät suhahtavat pohjoisesta etelään paraatin yli 300 metrin korkeudella, nopeus on 650 kilometriä tunnissa. Kopterit ylittävät paraatin pari minuuttia myöhemmin 150 metrin korkeudessa 180 kilometrin tuntinopeudella.
Jo 22 minuuttia nousun jälkeen kopterit kaartavat takaisin kentälle.
”Semmoinen keskinkertainen suoritus”, Ruuska virnistää koneesta noustessaan. ”Myöhästyttiin kymmenen sekuntia.”
Miehistö kokoontuu tupakalle. ”Muuten meni ihan hyvin, mutta tultiin himpun verran vinosti paraatiin nähden”, Hjerppe summaa.
Yhteysmies maassa oli kuitenkin sanonut laivueen näyttäneen hyvältä. ”Kiitokset hyvästä perässä pysymisestä”, Hjerppe sanoo muiden koptereiden kuljettajille.