Puun polttokaivertaminen vaatii Marika Kunnarin mukaan vuosien sitkeää harjoittelua.
Ylikiiminkiläinen Marika Kunnari on yksi harvoja oululaisia polttokaivertamisen eli pyrografian harrastajia.
– Polttopiirrin on vaikea kesytettävä, Kunnari sanoo.
Polttopiirtäminen eroaa tekniikkana perinteisestä piirtämisestä tai maalaamisesta siinä, että virheitä on liki mahdoton korjata. Polttokaiverrettua pintaa ei voi hioa, pyyhkiä pois tai korjata päälle maalaamalla.
Nykyisen kaltainen metalliterillä polttopiirtäminen on verrattain nuori taiteen ala. Kuumaa rautaa tai hehkuvia kiviä käytettiin kuvien tekemiseen jo varhaiskeskiajalla.
Automaalariksi 2010 Rovaniemeltä valmistunut Kunnari valmistaa polttokaiverruksia kotitalonsa autotallissa Ylikiimingissä.
Polttopiirrin on juottokolvia muistuttava sähkötyökalu, johon on saatavissa eri paksuisia teriä.
Liian kuumalle säädetty polttopiirrin voi helposti kuumentaa puun karrelle tai sävyttää lopullisen piirroksen väärän sävyiseksi
– Kaikkein ohuimmat viivat syntyvät vain sekunnin murto-osassa, harrastajapiirtäjä jatkaa.
Pyrografiakuva piirretään yleensä puuhun tai nahkaan. Kunnari on työstänyt suuren osan polttopiirroksista koivuvanerille. Männyn kaltaiset pehmeät puulajikkeet ovat koivua haastavampia pohjamateriaaleja.
– Jokainen puuaihio on erilainen. Toiset puulaadut hiiltyvät terän alla hitaammin, toiset nopeammin, Kunnari selittää.
Pehmeät puulaadut saattaa helposti ”imaista” polttoterän sisäänsä, mistä seuraa helposti liian voimakas polttojälki. Jopa puun pihka reagoi piirtimen kuumuuteen.
Kunnari käyttää puun koristepolttamiseen huokeata koristepiirrinsarjaa. Puuta polttokaivertaessa oppii koko ajan jotain uutta. Kunnari on pohtinut piirustusten sävyttämistä vesiväreillä sekä elintarvikeväreillä.
– Kuvitustekniikoista nokitekniikka, jossa kuvio syntyy paperin pintaa nokista pintaa sutimalla, kiinnostaa kovasti.
Kunnari on kaivertanut puuhun kuvia neljästä alaskanmalamuutti-koirastaan, sekä tuttavaperheiden lemmikkikoirista.
– Taputtelin jo pienenä melkein jokaisen vastaan tulleen koiran, myös koiriin liittyvä kirjallisuus ja elokuvat viehättivät ennen kuin osasin edes lukea, hän muistelee.
Kunnari on myös treenannut vetokoiravaljakoilla ajamista sekä koirien kanssa vaeltamista. Alaskanmalamuuteista kaksi on jo kasvanut työmittoihin. Vetokoiraharrastus innosti myös hakemaan nykyiseen opiskelupaikkaansa. Hän opiskelee OSAO:n Muhoksen yksikön eläintenhoidon linjalla koirahierojaksi.
Piirtämisen ohessa Kunnari on työstänyt kotonaan nahkaa. Hän on ommellut koneella valjakkokoirilleen talutinhihnoja, valjaita, rekipussin sekä vetoliinoja.
Viime vuoden syksystä lähtien Kunnari on ollut mukana oululaisessa Osuuskunta Tulikipunassa. Nimi on napattu Kalevala-myytistä, jossa sen uskotaan kuvanneen meteori-ilmiötä.
Tulikipuna työllistää opiskelijoiden ja työttömien ohessa muiden muassa osatyökykyisiä sekä eläkeläisiä.
– Haluamme korostaa osuuskunnassamme tahkoamista, yhteen hiileen puhaltamista, sellaista positiivista yhdessä tekemistä.
Osuuskunta järjestää 18. marraskuuta Oulussa Pakanalliset myyjäiset. Myynnissä on muun muassa osuuskuntalaisten käsitöitä ja taidetta. Myös musiikki on osuuskuntalaisten tekemää, Kunnari kertoo.
– Pakanallisuuden teema sopii hyvin pimeään vuodenaikaan.
Osuuskunta Tulikipuna järjestää Pakanalliset myyjäiset Tukikohdassa Oulun Välivainiolla lauantaina 18.11.2017 klo 12 alkaen.
Marika Kunnari
Syntynyt 1989 Kemijärvellä. Asuu Ylikiimingissä avomiehensä sekä neljän alaskanmalamuutin kanssa.
Automaalarin perustutkinto Lapin ammattikorkeasta Rovaniemeltä 2010. Opiskelee nyt koirahierojaksi OSAO:n Muhoksen yksikössä.
Monialaisen oululaisen Tulikipuna-osuuskunnan perustajajäsen.
Alaskanmalamuuttiyhdistys Ry:n neljä kertaa vuodessa ilmestyvän ALMA-lehden päätoimittaja.