Ylikiimingin yllättävä avaus liittymisestä Ouluun asettaa kovia paineita muille alueen kunnille. Ajatus Suur-Oulusta ei enää olekaan pelkkää puhetta.
Ylikiimingistä kuului tiistaina uutispommi, jonka vaikutukset tuntuvat Oulun seudulla vielä pitkään. Kunnanhallitus päätti, ennalta mitään kertomatta, ehdottaa Ylikiimingin kunnan liittämistä Oulun kaupunkiin. Oulun kaupunginhallitus puolestaan päätti ottaa vastaan tehdyn tarjouksen perusselvityksen teosta.
Hidasliikkeiseksi moitittu kuntabyrokratia löi nopeudellaan kaikki ällikällä. Muodollisesti asiaa ei tietenkään vielä ole tällä päätetty. Päätösvalta kuuluu valtuustoille, mutta tiistain linjauksia on hyvin vaikea ohittaa. Oulun kaupunki näyttää olevan laajenemassa Pudasjärven rajoille asti.
Selvityksen teko mahdollisesta kuntaliitoksesta on alueella historiallinen päätös. Ei ole kulunut kuin runsas viikko siitä, kun Oulun kaupunginjohtaja Kari Nenonen ehdotti Kalevassa Suur-Oulua, joka toimisi yhtenä kuntana. Hänen mukaansa siihen saattaisi kuulua koko työmarkkina-alue, Oulun seutukunnan lisäksi esimerkiksi Ii ja Ylikiiminki.
Sosiaalidemokraatteihin lukeutuvan Nenosen ehdotus on synnyttänyt Oulun seudulla vilkkaan keskustelun, jossa rintamalinja näyttää muotoutuvan keskustalaisten hellimän aluekuntamallin ja Suur-Oulun välissä. Siitä huolimatta keskustelua on käyty yllättävänkin hyvässä ilmapiirissä. Kaikki eivät niele ajatusta Suur-Oulusta, mutta siihen on suhtauduttu asiallisesti. Kuntien yhteistyöstä on Oulun seudulla niin hyviä kokemuksia, että meno vielä pidemmälle tulevaisuudessa ei pelota.
Kukaan ei silti osannut odottaa, että jo nyt siirrytään teoriasta käytäntöön. Ylikiimingissä asia on tosin muhinut puheissa jo pidempään, mutta nyt nähtiin sopivan hetken koittaneen. Kunnan talous ei ole välittömässä kriisissä, mutta liikkumavarat ovat vähissä. Halu liittyä Ouluun on vahva osoitus Ylikiimingin luottamus- ja virkamiesjohdon realismista.
Hieman vastaava liitos tapahtui pari vuotta sitten Pohjois-Karjalassa, kun Tuupovaara ja Kiihtelysvaara liittyivät maakunnan keskukseen Joensuuhun. Siinäkin oli kyse pienistä maalaiskunnista ison kaupungin lähellä ja luontevasta työssäkäyntialueesta. Mutta toisin kuin Joensuussa, Ylikiimingin liitoshalut ovat oire vielä paljon suuremman muutoksen mahdollisuudesta alueen kuntarakenteessa.
Tapahtunut pakottaa kaikkien Oulun seudun kuntien päättäjät miettimään tosissaan, mitä todella halutaan. Jotkut voivat pitää Ylikiimingin päätöstä välistävetona, mutta siitä ei ole kyse. On hyvä, ettei asioita jäädä vääntelemään ja kääntelemään, vaan toimitaan.
Suomen kuntakenttä on joka tapauksessa murroksessa. Paineita muutoksiin tulee joka suunnalta, ja kyse on vain siitä, millaisiin ratkaisuihin päädytään. Vapaaehtoisuudessa on omat hyvät puolensa. Kun aloite pidetään omissa käsissä, tarjolla on edelläkävijän asema. Oulun seudulla on tähän paremmat mahdollisuudet kuin ehkä missään muualla maassa.
Jatkossa Kuusamon suuntaan ajettaessa Oulun kaupunkia voi olla molemmin puolin Kiiminkiä. Se ei vaikuta luontevalta, ja olisi toivottavaa, että Ylikiimingin siirto avaa silmät myös muissa kunnissa. Suur-Oulu ei synny helposti. Mutta jos Oulun seutu pystyy tämän tempun tekemään omin voimin, se antaa huikean etumatkan muihin alueisiin verrattuna: käsillä on silloin vahva, luonteva ja yhteisesti hallittu kokonaisuus.