Ylikiimingin nuoret skeittaajat kyllästyivät pyörimään ei-toivottuina vieraina kauppojen takapihoilla ja pyöräteiden tukkona. Nuoret tekivät kuntalaisaloitteen oman rullalautailupaikan saamiseksi, pläjäyttivät tarkat laskelmat ja piirustukset päättäjien ihmeteltäväksi ja tarjoutuivat vielä itse rakentamaan tarvittavat rampit, liuskat ja pukit.
Puolitoista vuotta aloite kiersi kunnan byrokratiassa, mutta kun kaikki olivat yhtä mieltä, että hyvä juttuhan tämä, heltisivät rahat lopulta. Pientä painostustakin tosin harrastettiin: jostain syystä suosituimmat skeittipaikat tuon puolentoista vuoden aikana olivat kunnantalon piha ja nuoriso- ja kulttuurisihteerin ikkunan alus. Heli Portti, kyseisen viran haltija, tosin kertoo olevansa moisesta kunniasta aivan otettu.
Kun rahat - hieman yli 1000 euroa - oli saatu, hommattiin niillä metalliputkia, kasa levyjä ja iso pussillinen nauloja. Hiihtolomalla viisitoista enemmän tai vähemmän toisellakymmenellä olevaa poikaa, kolme isää ja yksi kummisetä loihtivat tarpeista "neljä kaarta, kaksi luiskaa, kaksi pöytää ja yhden liukupukin".
Valmiit vempaimet sijoitettiin Harjurinteelle Ouluntien ja Joloksentien risteykseen rullalätkäkaukaloon. Kaukalossa voi myös pelata korista ja tennistä.
Toukokuun 17. päivä vietettiin juhlallisia avajaisia. Parikymmentä poikaa otti mittaa toisistaan kilpailemalla ja toinen mokoma oli kannustamassa. Oma lukunsa oli katsomoon kerääntynyt naispuolinen yleisö, jonka myöhemminkin on nähty sulostuttavan muuten niin poikavoittoista kaukaloa.
Paikka ristittiin Harjuparkiksi ja siitä tuli hetkessä ylikiiminkiläisnuorten harrastus- ja kohtaamispaikka. Sinne sopii kaikenikäistä ja -kokoista harrastajaa yhdellä kertaa, sulassa sovussa ja toinen toistaan opastaen. Se on yhteinen juttu.
Kun värkit on itse rakennettu, ne ovat myös pysyneet kunnossa. Ilkivaltaakaan ei ole tehty, vaikka paikka ei ole mitenkään vartioitu. Kaukalo on onneksi hyvin avoimella paikalla, joten epämääräiset kulkijat kyllä erottaa.
Mitäs seuraavaksi? Skeittipaikan pontevimpiin vetäjiin kuulunut 16-vuotias Simo Inkala ei kauan mieti: "No halli tietenkin!"
Muutoin hän kommentoi urakkaa toteamalla, että pahinta oli odotus. Puolitoista vuotta on sentään pitkä aika.
Nyt parkki on kovassa, päivittäisessä käytössä. Esimerkiksi yläasteen yhdeksäsluokkalainen Mika Jämsä kertoo viettävänsä siellä joka päivä vähintään pari tuntia. Viikonloppuisin saattavat innokkaammat viihtyä kaukalossa koko päivänkin.
"On aivan väärä luulo, että nuoret ovat passiivisia ja rikkovat kaiken, minkä saavat. Tämä on mahtava voiman näyte nuorten aktiivisuudesta", kiittelee nuoriso- ja kulttuurisihteeri Heli Portti.