Kuntaliitos jos mikä herättää tunteita. Tässä maassa tuskin on tehty yhtään kuntien yhdistämistä, etteikö kaikki mahdolliset ja mahdottomat uhkakuvat olisi lyöty pöytään.
Näin kävi myös viime vuosikymmenen loppupuolella, jolloin pientä Ylikiiminkiä oltiin liittämässä suureen Ouluun. Ylikiimingissä epäiltiin, riittääkö Oulussa kiinnostusta maalaiskyläksi tulevan Ylikiimingin asioille. Pelättiin, että liitos johtaa kunnan näivettymiseen.
Yhteiseloa on eletty kohta kolme vuotta, ja kokemukset ovat hyvät. Ylikiiminki ei ole ainakaan näivettynyt vaan päinvastoin. Kylän pääraitti on ehostunut merkittävästi. Uusin kaavoin on taattu mahdollisuus rakentamiseen ja onpa julkisia rakennuksiakin kunnostettu. Ja mikä tärkeintä, kehityksen pyörät eivät ole vielä pysähtymässä.
Ylikiimingin liitos Ouluun on ollut hyvä kenraaliharjoitus tiellä uuteen Ouluun, joka syntyy vuoden 2013 alussa. Tuolloinhan Ouluun yhdistyvät Haukipudas, Kiiminki, Oulunsalo ja Yli-Ii.
Kokemukset Oulun ja Ylikiimingin liitoksesta ovat niin rohkaisevia, että toivottavasti ne omalta osaltaan hälventävät niitä epäluuloja, joita uuteen Ouluun tulevissa kunnissa vielä vallitsee.
Maaseudun autioituminen on jatkunut pitkään eikä kehitykselle näy loppua. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että elämä maaseudulla hiipuisi vallan.
Kaupungissa on paljon ihmisiä, jotka haaveilevat asumisesta maalaismaisissa oloissa kaupungin lähellä.
Kun Oulun lähialueet liittyvät osaksi uutta Oulua, tarjoaa se uudenlaisen mahdollisuuden maaseutualueiden kehittämiselle. Turvaahan Oulu palvelut, jotka itsenäisessä pikkukunnassa ovat uhattuina.