Heinäpään jalkapallokentillä käy ennennäkemätön kuhina. Kaikki yhdeksän kenttää ovat täpötäynnä. Hiekka pöllyää, tekonurmi kahisee ja oikea nurmikolta kuuluu tasainen töminä.
"Syötä! Ammu! Hyvä pojat."
Kentillä ja niiden reunoilla pidetään ääntä. Pelaajat, valmentajat ja vanhemmat - he kaikki ovat innoissaan.
Kysymyksessä on TULlista Ouluun-juhlan suurin kilpailutapahtuma. Jalkapalloturnauksen johtaja Pekka Toropainen tietää, osanottavia joukkueita on täsmälleen 81 ja että otteluita pelataan tasan 205.
Hän arvioi, että paikalla on noin 1400 pelaajaa G-junioreista C-junioreihin.
"Kun huoltajat, valmentajat ja vanhemmat lasketaan mukaan, puhutaan noin 2000 osallistujasta", Toropainen myhäilee.
Toropainen on pitkän linjan jalkapallovaikuttaja, joka on vuosikymmenien aikana nähnyt ja kokenut paljon, mutta ei kaikkea. Käsillä on uusi tilanne.
"Koskaan aikaisemmin Oulussa pelejä ja pelaajia ei ole ollut yhdessä turnauksessa näin paljon", Toropainen ihastelee ympärillä näkyvää hulinaa.
"Enempää pelaajia ja joukkueita emme olisi pystyneet ottamaankaan vastaan, koska erotuomarikapasiteetin vuoksi kaikki ottelut pitää pystyä pelaamaan täällä Heinäpäässä", Toropainen huomauttaa.
Jalkapallojuhlan keskellä Toropaista mieltä myös kaivelee.
"Voi että minua kismittää, kun en ajattelemattomuuttani muistanut olla riittävän ajoissa Oulun ystävyyskaupunkeihin Altaan (Norja) ja Bodeniin (Ruotsi). Olisi ollut hienoa saada tänne kansainvälistä väriä", Toropainen puhisee.
Turnauksen pohjoisin edustus tulee Tornion Tarmon mukana. Eteläisimmän valtikkaa pitää hallussaan helsinkiläisen Puotinkylän Valtin D13-tyttöjoukkue.
Jalkapallo on niin hieno harrastus, että voitto ei aina ole pääasia.
"E-, F- ja G-junioreissa meillä on käytössä tasoittava systeemi. Sarjataulukkoja ei lasketa, vaan jokainen joukkue saa itselleen mahdollisimman sopivan vastustajan. Häviäjät pelaavat häviäjiä vastaan, ja voittajat voittajia vastaan ja niin edelleen", Toropainen luonnehtii.
D-ja C-junioreissa eli 12-15-vuotiaat eivät enää leikillään kirmaa nurmelle.
"Siinä iässä voitto taitaa olla se tärkein tavoite", Toropainen hymähtää.
Turnaukset harrastuksen kruunu
Kentän laitamilla seisoo myös raahelainen Karjalaisen perhe; Jouko, Sari ja Ville. Paikalla ei ole 14-vuotias Sami, joka ottaa jo lämmintä joukkueensa FC Raahen joukkuekavereiden kanssa. Alkamassa on ottelu Toejoen Veikkoja vastaan.
"Sami innostui jalkapallosta kymmenen vuotta sitten, kun Oulussa oli Tervarien jalkapallokoulu", isä-Jouko kertaa.
Turnauksen ilmapiirille Jouko antaa täyden kympin.
"Nämä turnaukset ovat tämän harrastuksen kruunu. Paljon pelejä ja paljon tuttuja", hän toteaa.
Sari-äiti kiittelee jalkapallon harrastusta yleensä.
"Itsellisesti Sami käy Raahessa treeneissä, koska kenttä on niin lähellä. Mahtavaa on sekin, että pojat ovat kavereita ja viettävät aikaa yhdessä myös jalkapallon ulkopuolella", Sari huomauttaa.
Aivan ongelmitta ei junioritoiminta pyöri Raahessa.
"Kaupunki on niin pieni, ettei C-juniorijoukkuetta meinattu millään saada kasaan. Onneksi saatiin, mutta rinki on pieni. Täälläkin heitä on vain 15 poikaa", Sari jatkaa.
Ainakin turnauksen alku oli raahelaisille ankea. Porista saapunut Toejoen Veikot pani hyrskyn myrskyn ja latoi taululle loppulukemat 5-1.
Mutta ei se haittaa.
Jalkapallo on niin hauskaa.