Yli 50 Suomen ilmestymisvuotensa aikana Aku Ankka on omalta osaltaan tehokkaasti pönkittänyt länsimaisen, tai pikemmin amerikkalaisen elämäntavan ilmiöiden iskostumista meille. Tehtävän voi katsoa onnistuneen, onhan suomalainen Aku Ankka suhteessa maailman levinnein Disney-julkaisu.
Tuo Aku Ankan suhteellinen johtoasema lienee pitänyt paikkansa jo vuonna 1960, vaikka lehdellä oli silloin vielä nykyistä enemmän sisarlehtiä kautta maailman. Tuon vuosikerran näköispainos osoittaa, kuinka julkaisu alkoi siirtyä kulta-ajastaan kohti ”normaaliutta”, sitä muotoa missä Aku Ankka yhä tunnetaan.
Suuria muutoksia tapahtui kaksi. Ensinnäkin lehti alkoi ilmestyä loppuvuodesta joka viikko entisen kahden kuukausinumeron sijaan.
Toiseksi alettiin käyttää pohjoismaista, lähinnä tanskalaista Disney-materiaalia: alkuun kansikuvissa, myöhemmin myös itse sarjakuvissa. Lehti alkoi taantua.
Tasapäistyminen ei kuitenkaan enää vaikuttanut Aku Ankan kärkipaikkaan meikäläisillä markkinoilla. Vuosikerta 1960 pyristeli muutenkin koko kaarta katsoen kuiville kepeähköin jaloin. Näköispainoksessa ilona ovat vielä Timo Ronkaisen asiantunteva esipuhe ja lehtien episodiluettelo, joka sisältää tekijätiedot. Niiden suhteen parempi myöhään kuin...
Juhani Tolvasen toimittama varsinainen juhlateos Maailman hauskin kuvasarjalehti on tekstipainotteinen runsaudensarvi. Se sisältää paitsi historiikkia Aku Ankka -lehden tiimoilta, myös suhtautuu aiheeseen tuota laveammin tieteellisen tutkimuksen parodiaa myöten. On tehty onnistunut monikontekstinen läpileikkaus.
Tolvanen hallitsee käsiteltävän kentän. Pieni osa kirjan materiaalia on entuudestaan muualta tuttua, mutta päivitetty. Artikkelien ja sarjakuvien keskinäinen suhde toimii, kirja on helppolukuinen.
Laillaan Maailman hauskin kuvasarjalehti on kriittinen teos, mutta aiheensa sisällä: Disney-yhtiön ja sen perustajien asemaa ei kyseenalaisteta.
Liikkeelle lähdetään 50-luvulta ja edetään näihin päiviin; maailman ja suomalaisen yhteiskunnan yleistä kehitystä tuona aikana hahmotetaan lyhyillä historiakatsauksilla. Aika ja sen ilmiöt ovat muuttuneet, ja julkaisu niiden mukana.
”Tavallisen” Aku Ankan ystävän kannalta käyttökelpoisinta antia ovat lehden toimittamisen esittely ja lukuisat taiteilijakatsaukset. Suurimmasta maestrosta Carl Barksista edetään Don Rosaan ja suomalaiseen Kari Korhoseen. Tekijöihin suhtaudutaan joskus liiankin pieteetillä, kuten Vicarin ja Daniel Brancan kohdalla.
Edellä mainitun Rosan suosio on yleensä Euroopassa, mutta erityisesti meillä valtava. Osin hän on maineensa väärti, erityisesti juoninikkarina. Tarinoita lukee mielellään, ne ovat kekseliäitä ja etenevät notkeasti. Taiteilija tekee usein kunniaa Barksin klassisille episodeille, tuntemus ja paneutuminen näkyvät - raameissa pysyen.
Temppeliherrojen kätketty kruunu on neljäs meillä ilmestynyt Don Rosa -valikoima. Edeltäjiensä tapaan se sisältää materiaalia sekä tekijän Disney-uran alusta sekä aivan uutta tuotantoa. Nimitarina on piirretty nimenomaan tätä kirjaa varten: kädenojennuksena meikäläisille lukijoille episodissa on Suomi-kytkentö Nordenskiöldin myötä.
Onnistuneimmillaan Rosan tarkka tausta- ja tutkimustyö hahmottuu kokoelman nimitarinasta sekä seikkailuista Kroisoksen aarre ja Krokotiilinmetsästäjä. Kun tarinoiden välinen aikajänne on 13 vuotta, huomaa kuinka johdonmukaisesti tekijä on pitänyt metodeistaan kiinni.
Piirrosten sisältämä paljo materiaali tekee niistä tosin joskus työläitä lukea, vaikka bongari olisikin.
Sauli Pesonen
Toimitus: Antti Hulkkonen, Aki Hyyppä, Riku Perälä. Suomennos: Sirkka Ruotsalainen. Sanoma Magazines Finland/Sarjakuvat. 970 sivua. Juhani Tolvanen (toim.):
Toimituskunta: Paula Antila, Jukka Heiskanen, Jukka Lindfors, JiiPee Mattila, Riku Perälä. Helsinki Media Oy. 194 sivua. Don Rosa:
Toimitus: Jukka Heiskanen, Riku Perälä, Elina Toppari. Suomennos: Antti Hulkkonen, Jukka Lindfors, Markku Saarinen. Helsinki Media. 178 sivua.