8 päivää ensi-iltaan ensi-illassa
25. tammikuuta.
Monet muistavatIina Kuustosen syksyllä nähdyn kaksiosaisen tv-elokuvan Sanattoman sopimuksen häikäilemättömänä Kristana. Ensimmäinen iso valkokangastyö 8 päivää ensi-iltaan jatkaa samoilla linjoilla. Nyt hahmona on keinoja kaihtamaton näyttelijä Noora.
Teatterikorkeakoulussa kolmatta vuotta opiskeleva Kuustonen ei ole antanut sen häiritä, että suuri yleisö oppii tuntemaan hänet juonittelevana ämmänä. Lukuisten kilttien pikkutyttöjen roolien jälkeen ajatus tuntuu vain hauskalta.
Nooran osa irtosi normaaliin tapaan koekuvausten kautta. Niissä Kuustonen kävi kohtauksia läpi tuntikausia vastanäyttelijöidensä Laura Birnin ja Mikko Leppilammen kanssa. Lopulta ohjaaja Perttu Leppä oli vakuuttunut.
"Muut olivat tehneet ennenkin yhdessä töitä. Heillä oli hirveän hyvä henki. Siihen oli helppo tulla mukaan uutena jäsenenä. Minut otettiin tosi hyvin vastaan", Kuustonen kehuu.
"Muistan, että kävin jossain vaiheessa pyytämässä Lauralta anteeksi, kun olin joutunut olemaan hänelle niin ilkeä Noorana. Meillä oli kuitenkin keskinäinen luottamus, että ei sellaisia asioita olisi tarvinnut edes miettiä. Oli lopulta ihan hauskaa näytellä Nooraa."
Helsingissä syntynyt mutta eri puolilla pääkaupunkiseutua asunut Kuustonen on tykännyt esiintyä pienestä pitäen. Uravalintansa hän teki jo 12-vuotiaana.
"Päädyin harrastajamusikaaliin, joka oli minulle tosi tärkeä kokemus ryhmään kuulumisesta ja teatterimaailmasta. Silloin rakastuin siihen maailmaan, ja siitä asti olen määrätietoisesti tähdännyt siihen, että voisin tehdä sitä työkseni", Kuustonen kertoo.
"En ole ikinä halunnut olla mitään muuta kuin näyttelijä, laulaja tai tanssija. Teatterikorkeakoulussa olen saanut tehdä niitä kaikkia. On ollut aivan mahtavaa, että ei ole tarvinnut valita."
Pääkaupunkiseudun näyttelemisestä ja esiintymisestä kiinnostuneet nuoret hakeutuvat perinteisesti Kallion ilmaisutaidon lukioon, niin teki Kuustonenkin. Siellä hänestä tuntui hieman nololta sanoa edes haluavansa teatterikouluun, kun kaikki muutkin halusivat sinne.
Teatterikorkean pääsykokeisiin Kuustonen oli ajatellut mennä ensin vain haistelemaan ilmapiiriä, jotta seuraavalla kerralla olisi helpompaa. Suureksi yllätyksekseen hän pääsi sisään heti ensimmäisellä yrityksellä.
Hakijoita oli kaikkiaan 1052, vain 12 hyväksyttiin.
"Vaatii ammattitaitoa raadilta, että se pystyy niissä pienissä hetkissä näkemään sen, mitä he hakevat. Minun tapauksessani varmaan osittain vaikutti se rentous, kun olin vain katselemassa ja haistelemassa. Yleensä olen kova jännittämään. Ehkä osasin olla oma itseni. Se on varmaan parasta, mitä siellä voi tehdä", Kuustonen miettii.
"Vaikka hain tavallaan rennosti, tein kaiken täysillä. En ole ikinä antanut niin paljon itsestäni kuin niissä pääsykokeissa. Olin tosi väsynyt henkisesti ja fyysisesti. Koulunkäynti onkin ollut paljon rennompaa, kun ei tarvitse enää todistaa kenellekään mitään."
Erityisen onnellinen Kuustonen on siitä, että hänen ei tarvitse valita teatterin ja elokuvan tai tv:n väliltä. Molemmat kun ovat omalla tavallaan mielenkiintoisia ja tukevat toisiaan. Mutta millainen olisi Kuustosen unelmarooli?
"Minua kiinnostaisi laittaa itseäni peliin niin, että joutuisin etsimään ja jopa ylittämään omia rajojani. Joku sellainen, jossa saisi haastaa itsensä oikein kunnolla", hän miettii.
"Vaikka joka roolissa on omat haasteensa. Esimerkiksi tässä elokuvassa on kohtaus, jossa hyppään parvekkeelta. Oikeasti hyppäsin valjaiden kanssa seitsemästä ja puolesta metristä, ja minulla on korkean paikan kammo. Mutta onnistuin ylittämään sen pelon. Se oli tosi hieno juttu."